Ajan ja polttoaineen tuhlausta

Ei ihme että viime torstain työhaastattelussa oli niin tympeä fiilis: paikkaan oli jo katsottu henkilö valmiiksi. Rehtori oli sen oloinen, ettei häntä oikein minun juttuni tai minä ihmisenä ylipäätään kiinnostanut tippaakaan. No ei varmaankaan, olihan hän jo etukäteen päättänyt, ettei hän minua siihen hommaan kuitenkaan palkkaisi. Olin epäpätevä, mutta niin oli se henkilökin, joka paikkaan otettiin, mutta koska päteviä hakijoita ei ollut, rehtori oli vapaa valitsemaan sopivimman.

Sain päätöksen tänään siitä, kuka paikkaan oli valittu. Joku mies se oli ja koska minä yksityishenkilönä olen vapaa stalkkailemaan toisten Facebook-profiileita, olihan sinne kurkistettava. Ihmeellistä kyllä oli se, miten avoimesti opettajana työskentelevä tyyppi tietojaan jakoi profiilissaan, semminkin kun oli työskennellyt kyseisessä koulussa jo vuodesta 2014 siinä hommassa, mihin hänet ensi lukuvuodeksi valittiin.

Ymmärrän sen, että koulujen on pistettävä sijaisuudet tai virat avoimeen hakuun, vaikka paikkaan olisikin jo katsottu joku tietty henkilö. Aina voi ilmaantua muodollisesti pätevä hakija, joka yleensä kiilaa sijaishauissakin epäpätevien ohitse ja kun virka on kyseessä, kiilaa pätevä aina epäpätevän ohi. Mutta en pidä siitä, että ensin lähden ajamaan laina-autolla parikymmentä kilometriä jonnekin, skarppina siisteissä vaatteissa ja varta vasten ostetussa ylikalliissa puserossa, vastauksia ja kysymyksiä miettineenä, ja sitten vastassa onkin välinpitämättömän oloinen haastattelija, jolle minä olen vain välttämätön paha ja ajankulu ennen kuin pääsee kahville. Minullekin se oli tietyiltä osin ajan- ja rahanhukkaa, jos ei sitten ota sitä kokemuksena nihkeästä työhaastattelusta.

Olisi haastatellut puhelimessa. Sanonut, että sori, mutta tähän on nyt katsottu valmiiksi sellainen ihminen, joka on näitä hommia tehnyt aiempinakin vuosina. Siihen olisi voinut sanoa, että okei, kiitos nyt kuitenkin ja pidäthän mielessäsi minut, jos teille tulee tietynlaisia sijaisuuksia auki.

Rehtori jätti kuitenkin näppärästi mainitsematta, että hänen koulussaan tuli heti haastattelua seuraavana päivänä hakuun minun alaani liittyvä sijaisuus, vaikka kerroin hänelle omasta taustastani. Auts. Kiva tyyppi olisi vinkannut – ellei siihenkin paikkaan ole joku jo katsottuna.

Aion laittaa hakupaperit sisälle. Tähän hommaan on nimittäin sitä muodollista pätevyyttäkin.