Katutaidetta Havannassa

Tällä toisella Kuuban-matkallani keskityin tallentamaan näkymiä enemmänkin sielun kuin kameran tai puhelimen muistikortille. Havanna täytyy kokea kaikin aistein, eikä sitä ole mahdollista vangita valokuviin. On aistittava koko kaupunki ympärillä yksityiskohtineen, äänineen ja hajuineen – kuten myös ilmastoineen. Valokuviin ikuistin yksittäisiä hetkiä ja kaduilta löytämääni taidetta.

Kaksi viikkoa kului nopeasti – liian nopeasti. Jotakin muuttuu minussa tässä salaperäisessä ja valloittavassa kaupungissa. Jokin, joka Suomessa käy ylikierroksilla, rauhoittuu. Jokin, joka Suomessa uinuu, herää eloon. Jokin kanava on auki, tunteet ovat pinnassa, jonkin näkymättömän voiman läsnäolon voi tuntea jokaisena hetkenä. Havannassa on sieluni ja sydämeni koti, siellä on sellaista rauhaa, jota en kotona Suomessa tunne. Pala sydäntä jäi taas Atlantin taakse, mutta nyt siinä on entistä suurempi osa tätä toista kotia ja Kuuban syvää, rikasta, moninaista ja kerroksellista kulttuuria.

Mainostaulujen takana on myös Facebookissa.