Pettäjiä ja nuuskijoita

KLM:n viihdekeskuksessa oli koko The Affair -sarjan ensimmäinen tuotantokausi. Katsoin Amsterdamin ja Havannan välisillä lennoilla muutaman jakson ja nolostelin seksikohtausten aikana. Okei, ruutua ei pystynyt viereisiltä paikoilta kunnolla näkemään, mutta takaa kylläkin. Kuulokkeet olivat melko huonot, joten englanti muuttui toisinaan puuroksi päässä eikä hollanninkielisestä tekstityksestä ollut paljonkaan hyötyä.

Koska yhdeksän-kymmenen tunnin lennoilla en jaksanut katsoa kuin kaksi tai kolme jaksoa, päätin nyt lainata ensimmäisen tuotantokauden kirjastosta. Ehkä jo katsotut jaksot ovat jättäneet joitakin muistijälkiä päähäni, vaikka tuntuu, että olen lentojen aikana enemmänkin katsellut visuaalista puolta juonenkäänteiden jäädessä vähän sivummalle. Jännitys, kuulokkeet, turbulenssi, mitä näitä nyt on.

Pettämisteema kuitenkin kiinnostaa, kuten muutkin ihmismielen omituiset ja toisinaan järjenvastaiset valinnat.

Olen viime päivinä innostunut lukemaan muutaman vuoden tauon jälkeen Tintti-sarjakuvia. Oi, mitä mahtavaa ajankuvaa! Liikutaan kolonialismin ja ranskalaisen itsekorostuksen ytimessä, mustaihoiset afrikkalaiset ovat suoraan sanottuna tyhmiä ja sarjiksissa ovat läsnä kaikki tunnetut kliseet lumimiehestä faaraoiden kiroukseen. Mielenkiintoisen rinnastuksen sarjakuviin tekevät toisaalta Harper Leen Kaikki taivaan linnut etelävaltiokuvauksellaan ja Alan Bradleyn Agatha Christien maailman kautta flirttaileva Filminauha kohtalon käsissä. Näistä teemoista ja teksteistä voisi historianopettaja saada hyödyllistä aineistoa opetukseensa. Etenkin Tintti-sarjiksissa olisi lukiolaisille paljon pureksittavaa osana vaikkapa kansainvälisten suhteiden kurssia.

*

Hitaita päiviä – ja samalla nopeita. Yksinäisiä päiviä.

Kun osaisi olla lapsi ja rauhoittua sadepäivänä sohvalle, linnoittautua kirjapinon kanssa hyvään asentoon ja vain lukea, hyvällä ja puhtaalla omatunnolla.