Ekaluokkalainen ja puhelin

Lapsi aloittaa koulun syksyllä ja vanhemmat miettivät puhelimen hankkimista jälkikasvulle. Vaikuttaa, ettei pohdinnassa enää ole kyse siitä, hankitaanko puhelin, vaan siitä, millainen puhelin hankitaan. Olen pyöritellyt asiaa aina silloin tällöin mielessäni, mutta kun syksy pikkuhiljaa lähenee, ovat kysymykset vallanneet ajatukset yhä useammin.

Tällaisia näkökulmia minulla aiheeseen on:

Mihin puhelinta tarvitaan

Kuten sanottu, tuntuu, etteivät vanhemmat enää pohdi sitä, hankitaanko ekaluokkalaiselle puhelin, vaan sitä, millainen on hyvä puhelin. Oman lapsen eskarikavereista muutamilla on ollut puhelin viime syksystä lähtien ja etenkin nyt koulun alkamisen lähestyessä ne ovat yleistyneet. Oma eskari-ikäinen lapsi on kyläillyt kavereilla valvotusti, siis siten, että jos matka on hiukankin pidempi tai isohkoja katuja täytyy ylittää, joku vanhemmista vie ja tuo lapsen kotiin. Lisäksi lasten vanhemmat viestittelevät keskenään leikkitreffeistä ja niihin liittyvistä kuljetuksista ja ajankohdista. Naapuriin lapsi on saanut pinkaista itse, mutta vanhemmilla on toistensa puhelinnumerot esimerkiksi kotiin kutsumista varten.

Koulun alkaminen muuttaa tätä jonkin verran. Suurin osa ekaluokkalaisista on aamu- ja iltapäiväkerhossa koulun lisäksi ja vanhemmat hoitavat kuljetukset. Tällöin puhelin on enemmän lasten välisten tapaamisten tai asioiden sopimista eikä niinkään lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa varten. Korkeintaan vanhemmat ja lapsi pitävät yhteyttä puhelimitse, jos lapsi on kaverin luona kylässä.  Eri asia on se, jos lapsi joutuu arkisin viettämään aikaa yksin kotona vanhempien työaikojen takia ja lähtemään omatoimisesti kouluun tai tulemaan sieltä pois.

Puhelin voi tietysti olla muutakin kuin yhteydenpitoväline. Tuttavapiirin alakoululaiset pelaavat, kuuntelevat musiikkia, katsovat videoita tai ohjelmia ja pitävät yhteyttä isovanhempiin esimerkiksi Skypen kautta tai WhatsAppilla. Voi kysyä, tarvitseeko lapsi tällöin puhelinta vai lainaako vanhempi omaa puhelintaan tai käytetäänkö perheen yhteistä tablettia tai muuta tietokonetta.

Perusluuri vai älypuhelin

Tämä liittyy puhelimen tarpeeseen ja siihen, mitä sillä varsinaisesti tehdään. Tekstareihin ja puheluihin ei tarvitse älypuhelinta, mutta pelaamiseen ja musiikin kuuntelemiseen tarvitaan. Mutta onko kuusi–seitsenvuotias kypsä menemään myös itsenäisesti nettiin, vaikka pääsyä olisi ohjelmien tai sulkujen avulla rajoitettu? Ja jos sulkuja pitää tehdä, onko välttämätöntä ottaa nettiliittymä? Tämä ei tietenkään ole musta-valkoinen asia asteikolla täysin vapaa pääsy ja ajankäyttö netti tai nettiin aina ja vain aikuisen istuessa vieressä.

Minä olen netin suhteen varovainen. Minusta ekaluokkalainen ei ole valmis surffailemaan yksin netissä. Ei moni vanhempikaan lapsi ole. Joku voi tietysti sanoa, että voihan se lapsi nähdä ei-toivottavaa sisältöä kaverinsa puhelimen välityksellä, mutta olen valmis ottamaan sen riskin. Minusta on vanhempien vastuulla tutkia yhdessä lapsen kanssa erilaisia sisältöjä ja pohtia nettiin liittyviä kysymyksiä. Ekaluokkalainen osaa tehdä ja kokeilla puhelimellaan vaikka mitä, mutta ei välttämättä tajua sitä, mitä on tekemässä ja mitä seurauksia sillä on. Minusta netin valvottu ja rajattu käyttö kotikoneella tai tabletilla kotisohvalla riittää. Vapaus käyttää nettiä itsenäisesti riippuu lapsen valmiudesta ja kypsyydestä ja siitä, miten hän on sisäistänyt siihen liittyviä asioita.

Kun muillakin on

Tämä oravanpyörä ei pääty ennen kuin lapsi pystyy elättämään itsensä ja olemaan vastuussa itsestään, tai on riittävän vahva vastustamaan ympäristön painetta. Aina on ja tulee olemaan vaatteita, leluja, penaaleja, puhelimia, polkupyöriä ja mopoautoja, joita kuuluisi olla ja jotka omistamalla pääsee ainakin hetkeksi johonkin viiteryhmään. Tyypillistä tälle ilmiölle on se, että kohde muuttuu, tarve ei.

Missä määrin vanhempien pitäisi antaa periksi? Riittääkö se, että hankitaan peruspuhelin vaikka kavereilla olisi älypuhelimet? Pitääkö kiusaamisen pelossa ostaa aina uusia ja uusia must-juttuja vai uskaltaako vetää rajan johonkin ja ottaa riskin, että lasta kiusataan tai hänet jätetään ulkopuolelle vanhemman valintojen ja päätösten seurauksena? Kiusaaminen on siitä merkillinen ilmiö, että sitä esiintyy, vaikka lapsella olisi kaikki mitä ympäristö ”vaatii”. Sitä voi myös olla esiintymättä, vaikka lapsi kulkisi itse tehdyissä vaatteissa eikä omistaisi puhelinta ollenkaan. Sitä on vaikea ennakoida ja ennustaa. Pitääkö siis tehdä kaikkensa ja totuttaa lapsi saamaan kaiken mitä kaveritkin?

Minusta se on kestämätön ajatus. Sekä maapallon että yksilön kannalta.

Itsesäätely

Ekaluokkalainen ei osaa säädellä omaa ajankäyttöään. Sen ikäinen voi pelata kuusi tuntia peliä, jos jää koukkuun eikä kukaan ole valvomassa. Monella teini-ikäiselläkin täytyy olla lähettyvillä aikuinen, joka säätelee puhelimen käyttöä, onpa se aikuinen sitten opettaja tai vanhempi – ja mieluiten molemmat. Jokainen opettaja ja vanhempi tietää, miten vaikeaa teini-ikäisille on olla 45 minuuttia vilkuilematta puhelintaan, jos se sattuu olemaan lähettyvillä taskussa. Joillekin aikuisillekin tekee hyvää tietoisesti ja päättäväisesti rajoittaa omaa ruutuaikaansa.

Puhelin vallankäyttäjänä

Pakko vilkaista somen eri sovelluksia ja kanavia vähän väliä, jos sattuu tapahtumaan jotain mielenkiintoista. Pakko olla koko ajan tavoitettavissa. WhatsAppin tai sähköpostin merkkiäänet pakottavat vilkaisemaan ja vastaamaan heti. Voiko lapsi nukkua rauhassa ja riittävästi puhelin vieressään, jos merkkiäänet herättävät jatkuvasti ja vaativat reagoimaan heti? Voivatko vanhemmat ottaa puhelimen pois yöksi tai vaatia aikaa ilman puhelinta esimerkiksi viikonloppuisin?

Jos lapsella on älypuhelin, vanhemmat voivat ottaa siihen kaikenlaisia toimintoja lasta valvoakseen. Kadonnut puhelin voidaan paikantaa, toisin sanoen voidaan seurata lapsen liikkeitä. Vanhemmat voivat hallita puhelimen käyttöä etänä, jolloin he oikeastaan asettuvat jonkinlaisiksi yläpuolisiksi ja näkymättömiksi kontrolloijiksi ja valvojiksi. Se on tietyllä tavalla vanhemman tehtävä, mutta toisaalta vanhempien tehtävä on myös kasvattaa lapsi vähitellen selviytymään itsenäisesti, kasvattaa luottamusta lapseen, päästää hiljalleen henkistä napanuoraa pitenemään. Miten se onnistuu, jos lapsen tai nuoren tekemisiä voi jatkuvasti seurata puhelimen avulla? Ja mitä tapahtuu, jos puhelimesta on tehty turvaverkko ja se pettää? Ollaan luotettu siihen, että lapsi herää kouluaamuna vanhemman puhelinsoittoon ja akku onkin loppu. Avaimet ovat jääneet aamulla kotiin eikä vanhempaa saa kiinni. Koulumatkalla tapahtuu jotakin hiukan poikkeavaa ja puhelin on jäänyt kotiin tai koulun pulpettiin. Onko lapsen kanssa käyty läpi vaihtoehtoisia toimintamalleja vai onko ainoa vaihtoehtoinen toimintamalli se, että lapsi soittaa vanhemmalle ja kysyy, mitä hänen pitää tehdä?

Toisaalta puhelin on itsessään jonkinlainen vallankäyttäjä. Siihen ja sen kautta kulutetaan aikaa, rahaa ja sille annetaan tilaa omassa elämässä. Kännykän kautta odotetaan, että ihmiset ovat jatkuvasti tavoitettavissa, soittoon vastataan mihin aikaan tahansa, sähköpostiin saa vastauksen nopeasti ja viestisovellusten kautta heti. Puhelimen merkkiäänet aiheuttavat välitöntä toimintaa ja jos siihen ei pysty, se aiheuttaa levottomuutta ja ahdistusta. Puhelimeen reagoidaan kesken aterioinnin, oppitunnin, luennon, kauppareissun, autoa ajaessa, lääkärissä, missä tahansa jos on pokkaa ja puhelin on unohtunut pistää äänettömälle.

Foliohattuilua

Eräällä lapsella on tapana pitää puhelinta jatkuvasti lantiotaan vasten; puhelin kulkee mukana pienessä hihnallisessa pussukassa, jotta lapsi kuulee äidin tai isän soittavan eikä puhelin jää vahingossa kaverin luokse. Hyvä ajatus, mutta mitä jatkuva säteilylle altistuminen tekee kehittyvälle lapselle? Joku sanoo, ettei mitään. Joku sanoo, että jotain ratkaisevaa.

En tiedä.

Ps. Kenenkään valintoja ei tässä ole tarkoitus kyseenalaistaa. Jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa. Rohkaisen kuitenkin pohtimaan eri näkökulmia eikä vain hankkimaan automaattisesti sellaista puhelinta, jota markkinoidaan, jota lapsi kinuaa tai joka kavereillakin on.

Millaisia valintoja ja päätöksiä sinun perheessäsi on tehty lasten puhelimien suhteen?

*

Mainostaulujen takana on myös Facebookissa.