Ensimmäisen maailman ongelmia

On mahdollisuus valittaa siitä, että kantakahvilan työntekijä kysyy liian henkilökohtaisen kysymyksen. On aika miettiä, mitä haluaa elämältä ja ahdistua siitä, jos ei tiedä mitä haluaa. On varaa olla kasvissyöjä ja ihmetellä, kun kolmannen maailman maassa ei ymmärretä, mitä se tarkoittaa.

Ensimmäisen maailman ongelmia.

On aikaa, rahaa ja tilaa miettiä, valita ja maksaa. Ei tarvitse kasvattaa, kitkeä, tappaa, jonottaa, kulkea kaupasta toiseen, etsiä, myydä sitä mitä on mahdollista hankkia halvemmalla tai ilmaiseksi tai kasvattaa tai tehdä itse, ei tarvitse myydä itseään, ei tarvitse antaa viimeistä ruuanmurusta sille lapselle joka tarvitsee sitä eniten ja jättää loput ilman. Ei tarvitse pelätä.

Hävettää tämä suomalainen elämäntapa ja -tyyli, jossa voi pyörittää katsetta oman navan ympärillä. Ei vaivauduta katsomaan yhtään ympärilleen, ei vaivauduta eläytymään toisen asemaan. Pelätään korkeintaan sitä, että se oma pieni maailma järkkyy jostain mitättömän pienestä asiasta.

Me olemme täällä kuin pumpulissa. Turvassa kaikelta muulta paitsi meiltä itseltämme. Täällä eletään uuden 30-luvun kynnyksellä ja silti ihmiset miettivät, mikä sisätuoksu on kukkarolle sopivin. Täällä poliisi pistää ihmisiä rautoihin ilman järkevää syytä ja silti ihmiset ahdistuvat, koska eivät keksi juuri tältä istumalta elämälleen tarkoitusta. Täällä poliitikot päästelevät suustaan rasistisia aivokaasuja ja silti ihmiset kaipaavat muilta mielipiteitä parhaasta meikkivoiteesta. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu juuri nyt Etelä-Euroopassa, saati muualla maailmassa.

Lue kirjoja, juttele kahvilatyöntekijän kanssa, moikkaa naapuria, halaa ystävää, puutu huonoon käytökseen, vaadi parempaa journalismia.

Nosta hyvä ihminen pääsi pois pensaasta. Katso ympärillesi.