Kaikki se hyvä joka oli
Olen lukenut yhden eroa käsittelevän kirjan. Muistan siitä vain sen, että jossain vaiheessa tutut alkavat kysellä uusista kumppaneista. Muistan ehkä jotenkin hämärästi myös joitain vaiheita, joita ihminen käy läpi eroprosessin eri vaiheissa. Pettymyksen, vihan, epäonnistumisen tuskan, surun.
Erosta on yksi vuosi ja yksi kuukausi. Ahdistus ja kahlitseva tunne ovat hävinneet jo kauan sitten. Pahin yksin jäämisen pelko ja enin kiinnostus nelikymppisten sinkkumarkkinoiden kartoitukseen ovat laimentuneet. Kuvittelin kesän aikana, että nyt olen päässyt yli ja nyt jatkan eteenpäin vapaana, kahleettomana ja avoimin sydämin.
Kun kaikki paha olo ja sitä aiheuttavat asiat ovat poistuneet elämästä, sydän ja mieli ovatkin valmiita muistamaan kaiken sen hyvän, joka oli. Yhteiset muistot, hetket, hymyt, kosketukset, sanat, teot ovat usein niin lähellä ja niin elävinä ajatuksissa, että niiden kanssa on vaikea elää. Ne ovat hyviä muistoja, mutta ne satuttavat enemmän kuin loukkaavat sanat ja kieltäytyminen ymmärtämästä.
Koska niitä ei ole enää. Ei ole enää suhdetta ja ihmistä, jonka kanssa niitä jakaa ja luoda uusia, vaan kaikki on menneessä, muistoissa, sydämessä.
Mieli on myös valmis näkemään syyn minussa itsessäni. Ensin syy huonoon oloon, ilmapiiriin ja ahdistukseen oli toisessa, sitten aloin nähdä sitä myös minussa. Nyt haluaisin pyytää anteeksi, tehdä hyväksi ja korvata kaiken huonon, jonka minä aiheutin. Minä olin vaillinainen puoliso, ihminen joka torjui ja ahdisti, joka ei halunnut nähdä yrityksiä muuttaa sitä, joka oli rikki tai joka ei toiminut.
Mutta miten sanoa se ihmiselle, jota on satuttanut ja jonka on työntänyt pois elämästä?
Tänään minä katsoin, kun se pakkasi Prisman kassalla ostoksensa reppuun ja käveli ulko-ovelle. Joskus olen kävellyt sen vieressä, ehkä tarttunut kädestä. Se on samalla niin tuttu, läheisin ihminen joka minulla on koskaan ollut. Olen jakanut sen kanssa kaiken, sängyn, kodin, rahat, jääkaapin ja elämän. Samalla se on vieras, jolla on nyt oma koti, oma jääkaappi, omat rahat ja elämä.
Nyt maksoin omat ostokseni ja lähdin eri suuntaan.
Ikävä.
Hirvittävän suuri ikävä.