Oodi kiloille
Tuolla maailmalla huhutaan naisesta, joka ihastelee saunassa pyöreitä reisiään. Sen mielestä ne ovat ihanimmat, kauneimmat, herkullisimmat reidet, vaikka ne eivät olekaan sillä tavalla timmit ja hoikat kuin monet ihannoivat. Se ei välitä siitä, mitä muut niistä ajattelevat, sen mielestä ne ovat parhaat reidet, jotka mahdollistavat maailmassa kaiken, minkä hoikatkin reidet mahdollistavat.
Tuolla maailmalla kerrotaan naisesta, joka vuosien itsesyytösten, huonon omatunnon, jojoilun ja itsensä haukkumisen jälkeen päätti viheltää pelin poikki ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kiloineen kaikkineen. Hän on yksi kauneimmista ihmisistä jonka tunnen, viisas, hymyilevä, tunteva nainen, jolla on selvästi yhteys johonkin korkeampaan voimaan. Näkisitpä kun hän tanssii! Hän on täynnä valoa ja nautintoa musiikista, liikkeestä, toisesta ihmisestä.
Tuolla maailmalla huhutaan naisesta, joka on pitkä ja painoindeksiltään lievästi ylipainoinen. Hän ei ole pitkään aikaan lähennellyt normaalin rajaa eikä hän haluakaan lähennellä. Parikymppisenä hän oli alle sen, mutta tunsi itsensä isoksi ja lihavaksi, vaikka valokuvissa näyttää hoikalta ja kauniilta nuorelta naiselta. Hän ei enää halua olla hoikka. Hän ei halua laihduttaa ”ylimääräisiä” kiloja. Hän haluaa ison takamuksen ja rinnat, vahvat reidet joihin luottaa ja käsivarret joilla kantaa kauppakasseja.
Huolessa muiden kiloista ja syömisistä on aina mukana isompi tai pienempi ripaus holhoamista. Ei oikein pidetä isokokoisempia ihan täysivaltaisina ihmisinä, jotka kenties haluavat olla sellaisia kuin ovat, jotka pitävät peilikuvastaan ja jotka valitsevat aktiivisina toimijoina jokaisen syömänsä suupalan. Kytätään toisten syömisiä lounaspaikoissa ja ostoksia markettien kassoilla, taivastellaan, kun kaikki eivät haluakaan ostaa superfoodeja tai kieltäytyä syömästä punaista lihaa. Ollaan muka huolissaan kasvavasta ylipainoisten määrästä, mutta ollaan samalla hyvin tyytyväisiä ettei olla tuollaisia ja sellaisia ja ajatellaan omassa mielessään, että kyse on itsekurista. Vartalon suuruus ja pienuus, kiinteys ja löysyys ovat kiinni itsekurista, siitä, miten voi vastustaa mielen heikkoutta ja haluja, pakottaa itsensä salille tai lenkkipolulle vaikka keho kaipaisi sohvaa ja suklaata.
Jos ei ole itsekuria syömisten ja liikkumisten suhteen, ei sitä ole kenties työelämässä, lastenkasvatuksessa, rahankäytössä.
Jos ei ole itsekuria, jos asiat vain valuvat käsistä, tarvitaan valistusta, holhoamista, huolehtimista, syyllistämistä. Ja ihmettelyä, miksi ne eivät tajua omaa parastaan.
*
Kuubalaisessa rumbassa takapuolta pitää liikuttaa ja keinuttaa sitä enemmän, mitä pienempi takamus on. Suurta takapuolta ei tarvitse korostaa, se huomataan muutenkin. Sambassa tai tverkatessa suuri takapuoli värisee herkullisemmin kuin pieni.
On voimaannuttavaa seisoa vahvan naisen asennossa molemmilla paksuilla jaloillaan ja tietää, ettei minua tästä liikauta kukaan jos en niin tahdo. On voimaannuttavaa ottaa isona naisena tila haltuun ja lakata yrittämästä olla pieni, hento ja siro, lakata käyttäytymästä siten kuin ison naisen odotetaan käyttäytyvän.
Ihminen ei ole tyhmä, vaikka hän olisi ylipainoinen. Minä en ole tyhmä, vaikka painoindeksini ei olekaan 18,5-24,9. (Mikä on aivan naurettavaa ylipäätään, on se miten tiukasti tähän keinotekoiseen ja vääristävään mittaustapaan tuijotetaan. Ja villit huhut kertovat että johonkin maailmanaikaan normaalipainorajaa laskettiin amerikkalaisten lääkevalmistajien vaatimuksesta, laihdutuslääkkeitä piti saada myydyksi nimittäin.) Minä valitsen syödä suklaalevyn, jos haluan. Minä valitsen lenkkipolun, jos haluan. Minä tiedän, mitä ravintosuositukset sanovat. Minä tiedän, mitä eräät televisio-ohjelmat minulle tuputtavat. Minä tiedän. Mutta valitsen silti sen, mikä minusta tuntuu parhaalta. Joskus se on hikiliikunta, joskus tonnikalasalaatti, joskus korvapuusti, joskus pakastepitsa. Minä en ole vahingossa sen kokoinen kuin olen, enkä tarvitse holhoamista siitä, miten minä voisin paremmin jos söisin toisin kuin syön nyt.
Minä tiedän. Ja uskon, että niin tietää suurin osa muistakin ihmisistä, joita ylipainoisiksi nimitetään. Tässä ajassa on erittäin vaikea olla tietämättä. Välittäminen on sitten aivan eri asia.
Aktiivinen toimija valitsee itse eikä tarvitse ketään vertaista kertomaan, miten pitäisi syödä, liikkua, kasvattaa lapset, harrastaa seksiä, nukkua, käyttää rahaa. Se, mikä toisesta näyttää ylimääräiseltä läskiltä josta pitäisi päästä eroon, voi toisesta näyttää maailman kauneimmalta ja ihanan pyöreältä reideltä, vatsalta, takapuolelta. Sellaiselta, jonka itse hyväksyy ja jota rakastaa enemmän kuin minkään muunlaista reittä, vatsaa tai takapuolta rakastaisi.
Mainosaulujen takana on myös Facebookissa.