Pakopaikka
Voiko happy place olla kahden kannen välissä? Sellainen paikka, jonne paeta yksinäisyyttä, stressiä, ulkopuolisuuden tunnetta tai paineita opiskelussa, töissä tai ihmissuhteissa? Happy place tai pakopaikka on paikka, joka voi olla oikea tai kuviteltu, mutta johon voi joka tapauksessa paeta rentoutuakseen tai vain päästäkseen pois siitä todellisuudesta, jossa elää. Kirjakin on eräällä tavalla täysin mielikuvituksen tuotetta, fyysisestihän se on pelkkiä valkoisia sivuja täynnä mustia merkkejä, ja sisältö muodostuu vasta lukijansa mielessä.
Millainen sitten on oikeaa kirjallisuutta, jos ajatellaan sitä muuna kuin pakopaikkana? Pitääkö vetää yhtäsuuruusmerkki oikean ja vaikean väliin? Siellä sun täällä (muun muassa Suomen Kuvalehdessä, Helsingin Sanomissa ja Parnassossa mitään linkittämättä) on syksyn aikana keskusteltu suomalaisen kirjallisuuden tilasta. Ihmiset lukevat ja ostavat Remestä ja Vuorista, vaikka pitäisi lukea – ketä?
Tästä päästään tietysti iloisella aasinsillalla siihen, mitä lukeminen on: itsensä sivistämistä, itsensä haastamista, omasta elämästä eroavia kokemuksia, kokemuksia joihin voi samastua, viihdykettä, pakoa jonnekin muualle. Jos lukemisen näkee viihdykkeenä lasten ja oman nukkumaanmenon välillä, ei ehkä jaksa tarttua siihen oikeaan kirjallisuuteen, mikäli oikea on vaikeaa. Jos lukemisen näkee itsensä haastamisena, venäläiset klassikot tai kokeellinen kaunokirjallisuus saattaa olla se juttu. Mutta voiko suomalaisen kirjallisuuden rappiotilan analysoida ostetuimpien, lainatuimpien tai varatuimpien listalta? Kenen näkökulmasta suomalainen kirjallisuus on taantunut, pysähtynyt tai muuten vain vaikuttaa tunkkaiselta – ostajan, lukijan, kustantajan, kirjailijan vai kriitikon?
Joka tapauksessa näytön tällä puolella tilausta kirjallisuuden tarjoamille pakopaikoille on. Esimerkiksi siksi muistan vain harvoin mitä jossakin kirjassa tapahtui tai saatan lainata uudestaan jonkin kirjan, jonka luin vasta muutama kuukausi tai viikko sitten. Harvoin analysoin rakennetta tai pinta- ja syvätasoja tai henkilöhahmojen uskottavuutta. Kirjat ovat minun pakopaikkojani.