Lannistavat päänsisäiset tarinat
Luin jostakin lehdestä, että itseään nollaavia, aliarvioivia ja halveksivia ajatuksia estämässä ja niiden vaikutusta vähentämässä voi käyttää ajatuksia lokeroivia tarinoita. Ajatukset tunnistetaan, ne lokeroidaan ja nimetään ja kun jokin niistä alkaa pyöriä päässä se tunnistetaan ja sen olemassaolo tunnustetaan, jolloin sen voiman pitäisi vähentyä. En tiedä, kuinka hyvin homma lopulta toimii, mutta ajattelin kokeilla. Pääni on nimittäin tällaisten tarinoiden mestarikertoja, ja minä kuuntelen kiltisti ja uskon kaiken, mitä se minulle sepustaa. Seuraavassa muutamia minun pääni kertomia tarinoita.
En saa koskaan koulutustani vastaavaa työtä -tarina, opiskelu on mennyt hukkaan ja päädyn siivoamaan toimistoja tai rappukäytäviä loppuelämäkseni. Kaikki koulutusta koskevat päätökseni ovat olleet vääriä ja olen tehnyt pelkkiä virheitä. En saa koskaan opintolainaani maksettua ja lastani tullaan kiusaamaan koulussa, koska en pysty kustantamaan hänelle kaikkia vekottimia, joita koululaiset haluavat vanhemmiltaan. Tutkintoni ja kaikki koulutuksesta saamani henkinen pääoma menee hukkaan eikä minusta ole koskaan kenellekään mitään hyötyä.
Olen lihava enkä laihdu koskaan -tarina. Ei siis kannata edes yrittää. Olin normaalipainoinen lukiossa ja sitten päästin itseni lihomaan, vielä enemmän lihomaan ja vielä vähän lihomaan. En saa koskaan koulutustani vastaavaa työtä, koska kukaan ei halua palkata läskiä. En voi pukeutua niin kuin haluaisin, koska olen niin lihava. Joudun kulkemaan säkissä ja epämääräisissä teltoissa. Kukaan ei pidä minua seksikkäänä tai viehättävänä.
Olen huono äiti -tarina. En jaksa, osaa tai halua leikkiä, komennan lastani tai lepsuilen liikaa. Kun lapsi vilahtaa kauppakeskuksessa karkuun johonkin kauppaan eikä se käskystä tule takaisin, ajattelen että jätän sen sinne. Lapseni saa minusta hirvittävät traumat eikä halua tulla katsomaan minua vanhainkotiin. Jos eroaisin miehestäni, lapsi haluaisi asumaan isänsä kanssa.
Kun jokin näistä kolmesta alkaa kaivella lonkeroita ajatuksiini, minun pitää siis tunnistaa se ahaa, nyt minulle kerrotaan olen huono äiti -tarinaa, onpa mielenkiintoista ja antaa sen olla. Pois työntäminen ei auta, mutta auttaisiko se jos tarinaa kuuntelisi hetken ja ohittaisi sen sitten tyylillä hei, mutta minähän olen kuullut tämän ennenkin?
Tässä on minun kolme suosikkitarinaani, kuulostavatko tutuilta?