Mieli ja kroppa – kaksi erillistä olentoa?

Ja minä kun kuvittelin olevani yksi kokonaisuus, johon kuuluu kiinteästi toisiinsa vaikuttaen kroppa (keho, vartalo, ruumis) ja mieli (henki, sielu tai mikä se onkaan, joka tekee ihmisestä persoonan ja joka herättää kehon eloon). Mutta ehei, tässä ruudun takana on mieli ja kroppa, kaksi erillistä olentoa.

Televisiossa mainostetaan jotakin supervitamiinikapselia, joka saa kropan liikkeelle. Kroppa ei enää rajoita tekemistä, vaan vitamiinikapselin takia se jaksaa mukana mielen aktiivisessa elämässä. Mieli on siis se joka vie, kroppa on se joka seuraa mukana.Toisaalta kroppa myös tietää mitä se haluaa syödä, mitä juoda ja miten liikkua. Mielen pitää siis luottaa kropan tuntemuksiin, koska niin saavutetaan parhaat lopputulokset.

Vielä pitäisi erottaa kropan todelliset tuntemukset ja kropan yritykset huijata henkistä minää. Ja entäs mielen huijaukset kroppaa ja sitä itseään kohtaan, miten opin erottamaan ne todellisista tarpeista ja kropan tuntemuksista? Nyt sitä mentiin sitten upottavalle suolle ja liian kovaa vauhtia. Jos kroppa tuntee tarvitsevansa irtokarkkeja nyt heti ja mahdollisimman paljon, uskooko mieli sitä? Huijaako se mieltä vai ilmoittaako se tarvitsevansa karkkia toimiakseen optimaalisella tavalla? Voiko mieli sanoa, että hei nyt sinä huijaat, tässä mitään irtokarkkeja tarvita? Koska jos mieli vaatii, että kroppa tottelee unohtamaan ne irtokarkit, se itse unohti vaatimuksen kuunnella kropan tarpeita. Kroppa voi nimittäin tehdä lakon, ilmoittaa, että jos sinä et kuuntele minua ja anna minun käydä ostamassa irtokarkkeja, minä en vie sinua treffeille maailman ihanimman miehen kanssa tai nolaan sinut elämäsi tärkeimmässä työhaastattelussa.

Entä jos kroppa ilmoittaa välttämättömästä tarpeestaan lähteä juoksulenkille kaatosateeseen, vaikka sillä ei ole sadevaatteita eikä se ole aiemmin juossut? Onko siis lähdettävä ja annettava kropan kärsiä tarpeidensa tyydyttämisestä kipeillä lihaksilla ja flunssalla? Entä jos mieli sanoo ei ja kroppa kyllä, kuka vie ja kuka seuraa?

Ja entäs sitten mielen, eli huippumanipuloijan ja sohvaperunan todelliset ja laiskuuteen perustuvat tarpeet ja ”tarpeet”? Kuka ne tunnistaa todellisiksi ja tarpeellisiksi tai huijaukseksi ja yritykseksi saada enemmän sohva-aikaa ja vähemmän hikipisaroita?

Ei, kyllä nyt meni liian monimutkaiseksi. Minä taidan sittenkin pysytellä yhtenä kappaleena, jossa on kaksi toistaan tukevaa ja toisistaan riippuvaista ulottuvuutta. Henki taistelee mielihalujen ja itsekurin kamppailuja ja kroppa vie kokonaisuutta paikasta toiseen, tuottaa itselleen ja mielelle erilaisia aistimuksia ja viestittää omalla tavallaan kokonaispersoonastani ulospäin. Minua ei olisi ilman näitä kahta, siksi me pysyttelemme tiiviisti kimpassa.