Vapaana elämisen taito

Päivi ja Santeri Kanniston kirja Vapaana elämisen taito (2014) on kirja siitä, miten voi sanoutua irti yhteiskunnasta ja elää sen ulkopuolella, heidän tapauksessaan kulkemalla ympäri maailmaa. Kirjassa on paljon sellaisia asioita, joista tiedän saavani ajatuksia ja uskallusta myös omaan elämääni, mutta myös sellaisia asioita, jotka koen aika ongelmallisina.

Kannistot kyseenalaistavat voimakkaasti esimerkiksi tavaroiden haalimisen ja kuluttamisen ja ovat sitä mieltä, että materian jatkuva ostaminen on yksi tapa täyttää jotakin elämässä tai itsessä olevaa koloa. Kalliita merkkilaukkuja tai luksusautoja ostavat ja niitä käyttävät ihmiset ovat samalla hyödykkeiden valmistajien tai suunnittelijoiden ilmaisia mainostajia. Kannistojen mielestä tällaiset kuluttaihmiset myös haluavat ostella luksustuotteita voidakseen erottua muista ja osoittaa tavaroillaan olevansa sellaisten yläpuolella, jotka eivät siihen pysty (tai halua).

Tässä tullaan ensimmäiseen ongelmaan. Samalla kun Kannistot kyseenalaistavat ostamisen ja kuluttamisen ja jopa paheksuvat siten eläviä ihmisiä, he vaativat omalle elämäntavalleen ja omille valinnoilleen vapautta toisten paheksunnalta tai puuttumiselta. He kehottavat olemaan välittämättä toisten mielipiteistä ja elämään omien vakaumusten ja valintojen mukaisesti. Mutta jos he haluavat elää vapaina muiden mielipitestä, eikö se koske myös niitä ihmisiä, jotka tekevät erilaisia valintoja? Kannistot eivät tällä logiikalla saa puuttua vastakkaisia valintoja tekevien ihmisten käyttäytymiseen tai arvomaailmaan! 

Jos kukaan ei saa puuttua toisten ihmisten valintoihin ja elämäntapaan, eikö se tarkoita silloin sitä, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa? Jos tavoitteena on täydellinen individualismi ja vapaus, silloinhan kukaan ei voi puuttua toisten tekemisiin, olivatpa ne kuinka kestämättömiä tahansa, eettisesti tai vaikka ympäristön kannalta?

Kannistojen kirjassa tulee myös hyvin selvästi esiin heidän libertaristinen näkemyksensä siitä, miten valtion tulisi suhteutua yksilöihin. Heidän mielestään valtiorakenteen tulisi olla mahdollisimman kevyt ja valtio saisi puuttua kansalaistensa elämään mahdollisimman vähän. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että julkiset palvelut tulisi purkaa ja yksilöllä olisi vapaus valita, miten hän haluaa elämänsä järjestää. Verojen tulisi kohdentua vain siihen mitä palveluja yksilö käyttää eli toisin sanoen yksilö ostaisi itse palvelunsa ja verot voisi kutistaa minimiin. Julkinen terveydenhuolto käytännössä purettaisiin ja yksilöt hankkisivat tarvittavat palvelunsa itse tarpeidensa mukaan. Kannistot esimerkiksi kehottavat miettimään, kannattaako tarvitsemiaan terveyspalveluja lähteä hakemaan sellaisista maista, joista ne saa huomattavasti halvemmalla. Eräänlaista terveysturismia siis. 

Kannistojen yksilö on sillä tavalla kaikkivoipa, että hän tekee elämäänsä koskevat päätökset täysin itse, muista välittämättä. Yksilö voi eräällä tavalla sanoutua irti tietyn valtion kansalaisuudesta ja alkaa maailmankansalaiseksi. Tällainen yksilö luottaa vahvasti siihen, että elämä kantaa ja että toimeentulon saa jostakin. Mistä? 

Kannistojen maailmankuva on pohjimmiltaan hyvin kova ja kylmä. Ongelmia ei oikeasti ole, koska niistä voi sanoutua irti. Jos työ vituttaa, voi sanoa itsensä irti. Jos parisuhde tökkii, voi erota. Jos on työtön, voi vaihtaa maisemaa. Jos lapset ja heidän elättämisensä estävät maisemanvaihdon tai työstä irtisanoutumisen, ei olisi pitänyt alunperinkään hankkia lapsia. Jos kaikkeen löytyy ratkaisu, ei ongelmia oikeastaan ole. Yksilön ongelmat ja hankaluudet ovat hänen omiaan ja jos hän ei kykene niitä ratkaisemaan, se on hänen oma ongelmansa. Jokaisella on periaatteessa mahdollisuus ratkaista omat ongelmansa ja jos sitä ei itse tee, se on yksilön oma vika, ei esimerkiksi järjestelmän tai olosuhteiden.

Kaikilla ei ole kykyä tai halua sanoutua irti yhteiskunnasta. Kaikki eivät uskalla tai voi lähteä nomadiksi kiertämään maailmaa. Entä sellaiset ihmiset? Pitäisikö hyvinvointivaltio purkaa Kannistojen kaltaisten ihmisten takia, sellaisten yksilöiden jotka pärjäävät itse, hankkivat toimeentulonsa itse tai harjoittavat jonkinlaista lahja- tai vaihdantataloutta, pystyvät siirtymään paikasta toiseen ja elämään ilman tiettyjä juuria, jotka sitovat monet toisenlaiset ihmiset tietylle paikkakunnalle ja tiettyyn maahan? Jos hyvinvointivaltio puretaan, jotta valtio rajoittaisi vain hyvin vähän vapaudenkaipuisia ihmisiä, miten käy niille heikoille, sairaille, köyhille, yksinhuoltajille, vanhuksille, jotka eivät voi lähteä hakemaan hammashoitoa Thaimaasta tai töitä toiselta mantereelta?

Kannistojen kaltaiset ihmiset pärjäävät, tuli mitä tahansa. Sellaiset ihmiset ovat kuitenkin aika harvassa. Allekirjoitan monta asiaa, joita he tuovat esille kirjassaan, mutta näen myös suuria ongelmia. Kannistoille vapaus on tärkeämpää kuin omakotitalo, kaksi lasta ja vakituinen työpaikka, eikä siinä ole mitään väärää. Mutta on ihmisiä, jotka haluavat omakotitalon, kaksi lasta ja vakituisen työpaikan, jotka elävät elämänsä pitkälti sen mukaan, miten yhteiskunta ympärillä haluaa heidän elävän tai miten he kuvittelevat että yhteiskunta haluaa. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Ei, jos ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja elää omien valintojensa kanssa onnellisena. 

En halua kuvitella maailmaa, jossa jokainen yksilö voi tehdä mitä haluaa. Uskon tiettyyn individualismiin, mutta uskon myös siihen, että yhteisöllä täytyy olla tiettyä valtaa ja kontrollia yksilöihin. Minusta on kestämätön ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä tai että jokainen on täysin vastuussa itse ja yksin omasta elämästään. Että kukaan ei voi siihen puuttua tai että, kuten Kannistot sanovat, toisten ei edes kannattaisi auttaa toisia. Tilanteessa, jossa on todella oman onnensa seppä, on helppo sanoa, että älä puutu minun elämääni. Mutta entä jos mahdollisuuksia ei ole? Entä jos on saanut syntyessään sellaiset kortit, ettei aitoja valinnanmahdollisuuksia ole. Kannistojen mielestä aina voi valita, aina. Aina on mahdollisuus lähteä ja valita toisin. 

Minusta se on vain liian yksinkertaistettu ajatus. 

Edit. PS. Kannistot kehottavat yhtenä keinona vapauteen pohtimaan verojen maksamisen mielekkyyttä, ja he ovat samalla huvittuneita ja ärsyyntyneitä niistä ”iloisista veronmaksajista”, jotka maksavat (kenties tyhmyyttään tai hyväuskoisuuttaan) ensin veroja, joilla kustannetaan terveydenhuoltoa ja jotka sitten maksavat terveyspalveluista vielä uudestaan terveyskeskusmaksuina (tai miksei myös Kelan tuen kautta yksityisinä lääkäripalveluina). Kirja Vapaana elämisen taito on kuitenkin saanut tukea Koneen Säätiöltä, Suomen tietokirjailijat ry:ltä ja Taiteen keskustoimikunnalta. Apurahoilla kirjoittajat ovat reissanneet ja tietysti myös tehneet teosta varten taustatutkimusta sekä ajattelu- ja kirjoitustyötä, mutta myös rahoittaneet omaa elämäntapaansa. Ja mistähän apurahat jaetaan (suoraan tai välillisesti)? 

Iloisilta veronmaksajilta?