Cinderellas of the Slums
Kuva: bigfoto.com
Brasilia haluaa näyttää parhaat ja kauneimmat kasvonsa jalkapallon MM-yleisölle, mutta Billie Porterin dokumentti Cinderellas of the Slums esittelee hyvin kahtia jakautuneen maan nuorten naisten kautta. Dokkarin suomennos kyllä vähän hämää. Favelan prinsessat ei kuvaa sisältöä yhtä terävästi kuten tekee alkuperäinen englanninkielinen nimi. Kyse on nimittäin brasilialaistyttöjen 15-vuotistanssijaisista.
Rikkaiden, taloudellisesta noususta hyötyneiden ja siinä rikastuneiden vanhempien tyttärien tanssijaisiin käytetään valtavat summat rahaa. Tytöt asuvat monen aidan, portin ja vartijan päässä eristetyillä asuinalueilla ja luksus on osa heidän arkipäiväänsä. Faveloissa, Rio de Janeiron slummeissa, taas asuu tyttöjä, joiden koti ja toimeentulo eivät voisi olla enää yhtään erilaisempia verrattuna rikkaiden perheiden tyttöihin ja heidän kauniisiin huoneisiinsa ja vaatteisiinsa. Sydäntä riipoo katsella ja kuunnella, kun neljätoistavuotias tyttö kertoo menettäneensä molemmat vanhempansa, saavansa olla vielä koulussa vanhempien siskojensa hankkiessa elantoa ja huolehtivansa nuoremmista sisaruksistaan ja kun sisarukset esittelevät pienen pientä kotiaan, jossa kaikki nukkuvat samassa huoneessa.
Eristetyillä asuinalueilla väkivalta ja pelko on suljettu oman piirin ulkopuolella, mikä taas faveloissa on osa arkipäivää. Osa faveloistakin on ”rauhoitettu”, mutta sekin poliisien massiivisten iskujen ja aseiden sekä jatkuvan läsnäolon seurauksena. Poistuvatko väkivalta ja pelko rajaamalla se oman elinpiirin ulkopuolelle? Pieneneekö ja suureneeko se poliisien jatkuvan läsnäolon ja näkyvyyden seurauksena?
Yksi tapa rauhoittaa faveloita ja markkinoida positiivisesti rauhoittamistoimenpiteitä ja virkavallan jatkuvaa läsnäoloa on poliisin järjestämät 15-vuotistanssiaiset, joihin osallistuu 36 faveloiden tyttöä. He pukeutuvat pukuihin, jollaisia eivät ole koskaan nähneet tai koskettaneet, heidät meikataan ja heidän hiuksensa laitetaan. He ovat muutaman tunnin ajan tuhkimoita, kunnes on aika riisua puvut ja vaihtaa ne takaisin omiin vaatteisiin. Varakkaiden perheiden tytöille sen sijaan hankitaan useampi puku tanssiaisia varten, heitä valokuvataan, juhlia varten palkataan suunnittelijoita ja tytöt tanssivat ja juhlivat ystävineen koko yön.
Kumpi kokee tanssiaiset arvokkaampana tapahtumana, köyhä tyttö vai rikas tyttö? Voiko kokemuksen mitata ja onko kokemuksen mittaamisella mitään merkitystä? Favelan tytölle kokemus on siten ainutkertainen, että hän saattaa joskus kokea sen uudelleen kenties isosiskona tai äitinä katsellen pikkusiskonsa tai tyttärensä tanssiaisia, mutta voi olla ettei näin koskaan tapahdu. Varakkaan perheen tytölle kokemus on myös ainutkertainen omana henkilökohtaisena kokemuksena, mutta hän on osallistunut ja tulee osallistumaan myös ystäviensä tanssiaisiin. Voiko kokemuksia verrata?
Ja jos nämä tytöt tapaisivat toisensa, löytäisivätkö he toisistaan mitään yhteistä?
PS. Favelan prinsessat nähtävissä vielä tänään ja huomenna Yle Areenassa.