Ai sitten työnhakuun, vai?
Yhtäkkiä täytän tutkintotodistushakulomaketta ja ihmettelen, että tässäkö tämä nyt oli. Rimpuilin graduprosessin jälkeen yhden kurssin ja erityisesti sen suoritustavan kanssa, murehdin että saanko tutkintoa valmiiksi enää tänä keväänä tuon yhden tentin takia – kunnes kävi ilmi ettei minun tarvitse enää suorittaa yhtään mitään. Opinnot ovat kasassa ja opintopisteet rekisterissä.
Mitäs nyt sitten?
Sanokaa mitä sanotte, mutta olen aikalailla samaa mieltä yhden opiskelukaverin kanssa, joka sanoi että neljä tuntia opiskelua vastaa kahdeksaa tuntia töissä. (No, riippuu ehkä vähän työstä ja siitä, millainen päivä sattuu olemaan.) Seitsemän vuotta opiskelua, josta suuri osa pienen lapsen äitinä, on kyllä käynyt työstä. Minun kanssani samaan aikaan opiskelun aloittaneet tekevät myös graduja, vaikka eivät olekaan saaneet lapsia. No, heillä onkin sitten vastapainoksi minua enemmän opintopisteitä, työkokemusta ja vaihtarivuosia.
Niin että mitäs nyt sitten?
Rehellisesti sanottuna takki on aika tyhjä. Ihan oikeaa, aivoja lepuuttavaa lomaa olen viettänyt ehkä vuonna 2004, joten minun olisi korkea aika suoda itselleni aikaa olla tekemättä mitään. Silti olen vieläkin suoritusvaihteella, jolloin päivä on jollakin tavalla epäonnistunut, jos en ole saanut mitään aikaiseksi. Opiskelijana opiskelusta ja suorittamisesta ei oikeastaan koskaan pääse täysin irti. Aina voi miettiä tulevia aikatauluja, suoritettavia kursseja, tekemättömiä töitä, valmistumisajankohtaa, työharjoittelupaikkoja, sitä mistä saa tenttikirjat mahdollisimman helposti ja nopeasti käsiinsä. Nyt on sitten vaikea päästää irti suorittamisesta, vaikka ei ole oikeastaan enää mitään, mitä voisi suorittaa.
Opiskelijana on myös vaikeaa päästä irti tietynlaisesta syyllisyydestä: jos teen jotain muuta, voisin olla opiskelemassa. Valmistumassa olevana opiskelijana syyllisyys opinnoista on poistunut, mutta eräänlainen syyllisyysvaihde on silti edelleen päällä. Mutta onneksi syyllisyydelle voi löytää uuden kohteen ja lähteen: nimittäin työnhaun.
Voi apua.