Aikuiset ystävät
Mistä löytää ystäviä, kavereita tai edes hyvänpäiväntuttuja, jos muuttaa aikuisena toiselle paikkakunnalle?
Nyt se on nimittäin iskenyt ja lujaa: yksinäisyys. Entiselle paikkakunnalle reilu vuosi sitten jääneet ystävyydet ovat muuttuneet sellaisiksi ihmissuhteiksi, joissa soitellaan ehkä kerran kuussa ja nähdään kuulumisia Facebookissa. Ollaan ystäviä, muttei enää tehdä spontaaneja leikkipuisto- tai lounastreffejä, käydä lenkillä tai kahvilla tai kaljalla, vaan tapaamiset järjestetään puhelimitse kalenterien kanssa. Kun nähdään, ollaan kuin etäisyyttä ei olisi, mutta yhteinen arki on hävinnyt siihen maantieteelliseen etäisyyteen. Lasten kasvun huomaa selvemmin ja kuulumiset ovat niitä isojen muutosten kuulumisia, valmistumisia ja päiväkodinvaihtoja, ei muutaman päivän unihankaluuksia tai seminaarivitutuksia.
Mistä aikuinen ihminen löytää kavereita? Kolme-nelikymppiset ovat useimmiten jollakin tavalla vakiintuneita perheeseen, työpaikkaan ja kaveriporukkaan. Kiinnostusta uusien ihmisten tutustumiseen hyvänpäiväntuttuvaihetta pidemmälle ei välttämättä ole. Kun on jo kaveriporukkaa ja ystäviä ympärillä, ei edes hae uusia ihmisiä. Vasta paikkakunnalle muuttaneen on vaikea löytää ja tutustua ja yrittää ylittää se ”en tarvitse enää uusia ystäviä”-este. Harrastuksista kavereita saattaa löytyä, mutta useimmiten tanssitunnilla tai jumpassa käydään nimenomaan harrastamassa, pukukopissa vaihdetaan moikat ja vaatteet, ei jäädä turisemaan – saati kutsuta kahville. Jotkut harrastusporukat saattavat olla todella sisäpiiriläisten kansoittamia ja ulkopuolista ei niin vain päästetä edes porukan laidalla, nimimerkillä kokemusta on.
Aikuinenkin kaipaa kavereita, vaikkeivät suhteet olisikaan sellaisia kiireettömiä ja aikaan sitoutumattomia hengailusuhteita kuin kaksikymppisenä. Aikuisena kavereilta odottaa seuraa, sellaista, jonka kanssa nauraa, käydä kahvilla tai kaljalla, jumpassa tai tanssitunnilla, lenkillä jossa pääosassa ei välttämättä ole liikunta vaan jutustelu. Aikuisena kavereita ei tarvitse nähdä joka päivä, ei välttämättä joka viikko. Tärkeintä on se, että jossain lähellä on olemassa joku, jolle soittaa kun haluaa nähdä jonkun muun kuin työkaverin tai perheenjäsenen.