Askel kerrallaan

Olen käynyt tällä viikolla joka aamu kävelemässä. Lapsen isä on tullut seitsemältä herättelemään ja syömään aamupalaa yhdessä lapsen kanssa, hoitamaan pesut ja pukemiset ja viemään lapsen päiväkotiin. Iltavuoroviikolla varhainen aamu on hänelle ainoa hetki tavata lasta. Minä olen lähtenyt pois tieltä kymmenen yli seitsemän ja tullut takaisin tunnin päästä, mennyt sisälle samalla ovenavauksella kuin he ulos.

Varhaiset aamut ovat olleet ahdistusta karkoittavia hetkiä. Lähtiessä vanne on puristanut vatsan kipeäksi rusinaksi, keho on tuntunut tahmealta. Jokaisena aamuna olisin vain halunnut vetää peiton korville, jäädä sänkyyn ja nukkua pois tämän vaiheen elämästä. Jokaisena aamuna olen kuitenkin vetänyt päälle verkkarit ja hupparin, pistänyt kuulokkeet korville ja lähtenyt kirpeänkuulaaseen aamuun.

Soittimessa on ollut sitä musiikkia, joka tänä kesänä on saanut suun kääntymään hymyyn, jalan vipattamaan ja askeleen lentämään: Kuuban tuliaisina tuodut Alexander Abreun & Havana d´Primeran La vuelta al mundo, Lazarito Valdésin Bamboleo ja kokoelmalevy Lo+pegao vol 8, jossa on kaikki Kuuban ykköshitit tältä kesältä ja paljon muuta.

Ehkä puolen tunnin kävelyn jälkeen on helpottanut, jokaisena aamuna. On helpompi hengittää. Keho ei enää halua takaisin sänkyn nukkumaan tai penkille istumaan. Ajatukset eivät enää ole vain mustia, vaan pään sisältä löytyy yhä enemmän kirkkautta ja valoa. Jokin ei enää vedä maata kohti, vaan itseä on helpompi pitää suorassa ja ryhdikkäänä.

Suosittelen. Aamulenkkejä ja hyvää musiikkia.