Olen asunut viisi kuukautta pois Tampereelta. Nykyinen kotikaupunki on huomattavasti pienempi, mutta silti kohtalaisen elävä ja omalla tavallaan viihtyisä. Olen eräänlainen paluumuuttaja: viidentoista vuoden kiertelyn jälkeen olen palannut lapsuuden ja nuoruuden kaupunkiin, jossa kävin kouluni ja kasvoin aikuiseksi, ainakin ikäni puolesta. Muutto ja muutos olivat vaikeita, ja pitkään tuntui siltä, että on pakko päästä takaisin, […]

Ovatko oman elämän säkenöivät hetket niitä, jotka tajuaa tapahtumahetkellä säkenöiviksi vai niitä, jotka itse tekee säkenöiviksi jälkeenpäin? Vähän sama on historiaa tutkiessa: tajuavatko menneisyyden ihmiset elävänsä historiallisia (muutos)hetkiä vai elävätkö he vain elämäänsä niillä tiedoilla mitä heillä silloin on ja tajuavat vasta myöhemmin eläneensä jotain muutoksellista ja merkityksellistä aikakautta? Mitkä ovat minun elämäni säkenöivät hetket? […]

Eteinen on käyntikortti koko asuntoon: ensimmäinen ja viimeinen asia, joka kodista nähdään. Eteisen perusteella voi päätellä paljon asukkaista ja heidän elämäntavastaan. Sisustuslehdissä eteisessä säilytettävät tavarat on usein piilotettu erilaisiin kaappeihin, avonaulakossa on pari tyylikästä takkia parissa tyylikkäässä henkarissa ja kenties muutama laukku ja kenkäpari ja tilavimmissa eteisissä saattaa olla jopa tuoli tai penkki, jolle voi […]

Lukeminen on ihanaa ja hyvien kirjojen lukeminen vielä ihanampaa! Sinänsä hullua, mutta minulla pitää olla aina jokin kirja kesken. Siis kaunokirjallinen sellainen. Muuten ahdistaa, on tyhjä olo. Joudun opintoja varten lukemaan ihan järjettömät (ainakin siltä usein tuntuu) määrät tieteellistä tekstiä, joten jonkun mielestä vapaa-aikansa voisi käyttää johonkin muuhun kuin, noh, lukemiseen. Lukeminen on minulle kuin […]

Muutto numero 19. Voi kunpa tavarat osaisivat pakata itse itsensä laatikoihin ja juosta kipittää uuteen kotiin! Varastosta tyhjenisi kuin taikasauvan heilautuksella turha tavara ja kaikki ne laatikot, joiden päällä lukee suoraan varastoon tai P:n muistoloota tai jotain muuta, josta voi päätellä, että se sisältää turhaa tavaraa josta ei kuitenkaan raaski luopua. Montahan kertaa olen mennyt […]

Jos kirjoittaisin kirjoja, kirjoittaisin sellaisia kuin Khaled Hosseini. Tietysti sillä edellytyksellä, että osaisin rakentaa sanoista ja tavuista yhtä kauniita lauseita ja että saisin mielikuvitukseni lentämään samankaltaisiin tarinoihin. Tai ehkä yksi Hosseini riittää, toinen olisi kuitenkin vain kalpea seuraaja tai wannabe.Joka tapauksessa Ja vuoret kaikuivat on kaunis tarina, vetää luokseen ja pitää otteessaan. Viime aikoina on […]

Luin peräkkäin kaksi kirjaa naisista, naisena olemisesta ja siihen liittyvästä vallankäytöstä. Caitlin Moranin Naisena olemisen taito lähestyi aihetta varsin omakohtaisesti ja huumorilla, paikoin nauroin ääneen mutta myös kiristelin hampaitani. Katja Ketun ja Krista Petäjäjärven Pimppini on valloillaan – Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö taas yhdisti kaunokirjallisuuden ja tutkimuksiin perustuvan asiatekstin ja käsitteli ennen muuta seksuaalista vallankäyttöä, […]

Nyt on ihan pakko mainostaa Suomen käsityöyrittäjien Käsityökorttelia, joka on siis elokuun lopussa Helsingissä! Siellä on vain itse tehtyjä tuotteita, ilman pääsymaksua ja ilman rihkamakauppiaita. (Katso lisää esimerkiksi blogista Susannan Työhuone, jossa on myös kilpailu bloggaajille.) Yllätän itseni toisinaan paasaamasta siitä, että käsityöläisten pitää pystyä (ainakin osittain) elättämään itsensä ja kustantamaan elinkeinonsa niillä tuotteilla, joita […]

Ihanaa lukea kirja, jonka loppuratkaisussa kukaan ei kuollut! Joskus tuntuu nimittäin siltä, että kirjailija ei ole mitenkään muuten saanut haluamaansa draaman kaarta tai loppuhuipennusta kuin tappamalla tai vammauttamalla jonkun hahmoistaan. Onhan se dramaattista, useimmiten ainakin jonkinlaisia tunteita herättävää ja toimivaa ja joskus perusteltuakin. Mutta kieltämättä aika väsyttävää. Heidi Linden kirjassa Jo nyt on! ei tapeta […]

Kaksi taiteilijakotia, kaksi erilaista miljöötä. Halosenniemi oli vaikuttava, vahva punaisine hirsineen, jotenkin maskuliininen ja silti kodikas. Ainola taas oli hienostunut, ulkonäössä ja puutarhassa jotakin englantilaista, sisälläkin vaaleaa ja keveämpää kuin Halosenniemessä. Kaksi erilaista taiteilijaa, taloilla etäisyyttä toisiinsa muutama kilometri. Kolmevuotiaan kanssa tällaisissa kulttuurikohteissa käyminen on mukavaa. Lapselle riittää erilaisia katsomisen ja tarkastelemisen kohteita, ei siis […]