Kun olin kesäkuun alussa Havannassa, huhu kiersi kaupungilla että Fidel Castron terveydentilassa oli tapahtunut romahdus. Vietimme iltaa ihanan romanttisessa ulkoilmaravintola 1830:ssa, meri lainehti vieressä, ilta oli pimeä ja kaikki maailmassa oli juuri siinä. Eräs paikallinen puuskahti että kunpa se vain nyt kuolisi. Hän oli tatuoinut käsivarteensa Che Guevaran kasvot enkä oikein ymmärtänyt, miten hän saattoi […]

Shame on us. Yritysten häipymisestä muihin maihin ollaan kovin huolissaan, sekä siitä kuka haluaa (vai haluaako kukaan) teettää töitä suomalaisilla työntekijöillä, jotka joidenkuiden mielestä joillakin mittareilla mitattuna ovat maailman kalleinta työväkeä. Ymmärretään miksi täältä lähdetään, mutta samalla kurtistetaan varovasti kulmia ja mietitään hetki oman pään sisällä, että saittekos te nyt joitakin yritystukia täällä hei. Helsingin […]

Opintotuesta leikataan kolmasosa viiden vuoden aikana (ja se kaiketi kompensoidaan lainapainotteisuuden lisäämisellä), päiväkotien ryhmäkokoja uhataan suurentaa lasten ja hoitajien suhdelukua muuttamalla, koulutuksesta leikataan joka tasolla, Helsingin yliopistossa vähennetään 1200 henkilöä, koulujen paljon hehkutetussa digitalisaatiossa otetaan askelia taaksepäin, ja lukutaidon ja matematiikan oppimista tukevan Lukimat-palvelun rahoitus on vaarassa. Plus kaikki muu. Tämä on suoraa heikennystä suomalaiseen […]

Minä puhun jokaisena arkipäivänä vieruskaverin kanssa luennolla tai ryhmätunneilla, joinakin päivinä useita kertoja. Keskustelemme siitä miten, mitä tai miksi pitäisi opettaa, miten nuoret ihmiset suhtautuvat historiaan, mitä on historiallinen vastuu tai historiatietoisuus. Vertailemme omia kokemuksiamme opettajista ja opetuksesta. Vaikka puhun joka päivä ja istun ihmisten keskellä, olen yksin. Niin helvetin yksin. Missä minun ystäväni ovat? […]

Olen käynyt tällä viikolla joka aamu kävelemässä. Lapsen isä on tullut seitsemältä herättelemään ja syömään aamupalaa yhdessä lapsen kanssa, hoitamaan pesut ja pukemiset ja viemään lapsen päiväkotiin. Iltavuoroviikolla varhainen aamu on hänelle ainoa hetki tavata lasta. Minä olen lähtenyt pois tieltä kymmenen yli seitsemän ja tullut takaisin tunnin päästä, mennyt sisälle samalla ovenavauksella kuin he […]

Jos lähden lenkille, kävelen ohi talon, jonka isäni rakensi 1980-luvun alussa ja jossa vietin lapsuuteni. Talo meni 90-luvun laman pyörremyrskyssä myyntiin, ja suuri lapsuudenkoti vaihtui liian pieniin rivitalokolmioihin, vanhempien avioeroon ja kerrostaloasuntoon. Se on suuri punatiilinen talo rinteessä. Kaksi kerrosta, loiva harjakatto ja takapihasta yksi kolmasosa on luonnontilassa. Ennen tontin takakulmassa oli valkoinen huvimaja ja […]

Tämä on viimeinen päivä kolmehenkisenä perheenä. Lapsi on eskarissa, minä kotona vielä hetken lomalla, mies on töissä ja sitten remontoimassa uutta asuntoaan. Huomenna täältä kannetaan huonekaluja pois, ja parisuhde on lopussa. Haikeus. Suunnaton ärtymys. Kaipaus. Helpotus. Pelko. Pelko siitä, miten minä pärjään, jäänkö täysin yksin, kuunteleeko minua kukaan, onko minusta ylipäänsä parisuhteeseen. Kelpaanko kenellekään. Helpotus […]

Jos on Havannassa, on ihonväriltään valkoinen eikä osaa espanjaa, tulee takuulla huijatuksi. Tavalla tai toisella ja ilman että itse välttämättä sitä edes tajuaa. Jos osaa espanjaa, voi tinkiä, olla vastaan, lähteä kävelemään, kysyä. Vedestä pyydetään tuplahintaa, taksista samoin. Kaupan tiskistä poistetaan vesipullojen hinta, myyjä teeskentelee ettei ymmärrä sanaakaan englantia. Joku hakee tanssimaan. Ottaa kevyesti kädestä […]

Kävelin Playa del Esten vaalealla hiekalla ja etsin lapselle simpukankuoria tuliaisiksi. Olin kuvitellut, että matka maapallon toiselle puolelle irrottaisi minut arjesta, pitkän suhteen päättämisen prosessista, kaikesta stressistä jonka työttömyyden ja pätkätöiden vuorottelu oli kuluneen lukuvuoden aikana aiheuttanut. Kuvittelin, ettei tarvitsisi miettiä mitään, mikä odottaisi kotona. Ajattelin, että voisin nauttia elämästä ja murehtia muuta elämää sitten […]

Alkukielinen nimi The Paying Guests sulkee mielestäni tämän teoksen paremmin sisäänsä kuin suomennettu nimi Parempaa väkeä. Sarah Waters on upea havainnoitsija: teos ja sen maailma, ympäristö, aika ja ihmiset heräävät henkiin taitavan ja hiotun kuvailun kautta ja Watersin silmä yksityiskohdille on vertaansa vailla. Olen lukenut teosta hädin tuskin kolmasosan ja olen myyty. Kaiken muun hyvän […]