Työelämä on murroksessa -klisee on tuttu kaikille. Työtä ei tehdä kahdeksasta neljään, seitsemästä kolmeen tai yhdeksästä viiteen, työpaikalle ei välttämättä siirrytä kotoa tai jos siirrytään, ei niin tehdä välttämättä joka päivä. Työtä saatetaan tehdä pätkissä, jolloin työsuhteet tai toimeksiannot vaihtelevat työttömyysjaksojen kanssa. Työtä ei tehdä välttämättä työsuhteessa kuukausittain maksettavaa palkkaa vastaan, vaan sitä saatetaan tehdä […]

Pohdin aina silloin tällöin ”miksi bloggaan?”-kysymystä siitä näkökulmasta että mitä jos lopettaisin, voisinko olla ilman tätä kanavaa, johon tulee kirjoiteltua välillä aika sekalaisesti kaikenlaisesta. Koska sain Nellalta haasteen, ehkä on hyvä jopa joskus kirjoittaa ne ajatukset näkyviin. Miksi siis bloggaan? Miksen lopeta, vaikka välillä tuntuu ettei ole mitään sanottavaa yhtään mistään? Tai miksen lopeta, kun […]

Moni ei tiedä sitä, että olen asunut myös tässä kaupungissa. Ajanjakso oli todella lyhyt, vain kolme kuukautta. Yksi kesä, jolloin tein töitä alalla johon en todellakaan aikonut. Asuin lähiössä, talossa jota kutsuin betonibunkkeriksi. Pesin salaa pyykkiä kämppäkaverin pesukoneella, söin sen pakastepatongin ja valehtelin etten ollut kun se kävi minua ihan aiheesta siitä syyttämään. Olin kahden […]

Maakuntamaistelumatkani alkoi Pohjois-Savosta ja itäsuomalaisen mustikkakukon maistelulla. Alkuperäinen tarkoitukseni oli poistua jostain epämääräisestä eteläsuomalaisuuden tilasta, matkailla niihin maakuntiin, joissa olen asunut, ja valmistaa jokin maakunnalle tyypillinen jälkiruoka. Taustatyötä tehdessäni olen huomannut, että jälkiruoka ei ole tyypillisin perinneruokalaji, vaikka niillä on toki etenkin pitopöydissä herkuteltu. Sen vuoksi joudun suhtautumaan sekä maakunnan että jälkiruuan rajoihin ja käsitteisiin […]

Molemmat mummuni olivat sellaisia vanhanajan mummuja, joita vielä näkee kaduilla köpöttelemässä, mutta jollaisiksi suurten ikäluokkien naiset tuskin vanhenevat. Erilaisia he olivat toisiinsa verrattuina: toinen murehti sellaista, jota ei vielä ollut tapahtunut, toinen iloitsi jokaisesta päivästä, vaikka menetyksiä oli enemmän kuin yhdelle ihmiselle soisi. Toinen mummuista kirjoitti runoja. Hän oli se murehtija, ja jos ihan totta […]

Itävallan Salzburgissa asuu rikospoliisi ja kahden lapsen yksinhuoltaja Beatrice Kaspary. Kaupungissa tapahtuu lyhyen ajan sisällä kaksi sarjamurhatapausta, joiden selvittämisessä Kasparylla on keskeinen rooli – eikä hän kyllä helpolla pääse. Vaikka dekkarikirjallisuuden korostunut maskuliinisuus minua osittain viehättää, se samalla kaipaa rinnalleen jotain muuta. Vaikka Ursula Poznanskin hahmot eivät ehkä ole hirvittävän syvällisiä tai niissä on tiettyä […]

Jaottelen elämääni ja kulunutta aikaa sen mukaan, missä olen kulloinkin asunut. Tähän kaupunkiin muutin toteuttamaan haaveeni ja opiskelemaan yliopistossa, täällä sain lapsen ja täältä muutin pois vasten tahtoani. Opin kuinka suuren virheen voi tehdä, jos kuuntelee vain järkeään eikä luota sydämeensä. Täällä aloitin afrokuubalaisten tanssien harrastamisen, mistä kasvoi intohimo salsaa ja kuubalaista kulttuuria kohtaan. Opettelin […]

Erään sunnuntain klassikkojälkiruoka ja siitä käymäni keskustelu sekä tietysti viimeaikaiset julkiset keskustelut erilaisista elitistisistä kuplista ja punaviininlipittelyistä herättivät ajatuksen pienestä maakuntamatkailusta. Täällä Mainostaulujen takana laajensin jo hiukan blogin kulttuurikäsitystä ruuan puolelle jutussa Foodies-dokumentista ja siitä, voiko ruoka olla taidetta. Olen asunut elämäni aikana yhdeksässä kaupungissa ja siten myös useassa maakunnassa. Maakuntajaottelulla on pitkät perinteet, vaikkakin […]

2000-luvun Decameroneen (toim. Päivi Kaataja ja Pirita Maavuori) on koottu novelleja, runoja ja sarjakuvia (löyhällä lokeroinnilla) suomalaisilta naisilta, jotka kirjoittavat, näyttelevät tai kuvittavat ammatikseen. Kertomuksia ja sarjakuvia yhdistävät seksi, erotiikka ja ehkä jopa paikoin porno, mutta missään tapauksessa ei kannata jättää teosta lukematta, mikäli jälkimmäisessä sanassa on ikävä kaiku. Nainen on nimittäin toimija näissä novelleissa. […]

Kenties pientä itseironiaa heti tähän alkuun: kuvan ateria, jonka söin tentin jälkeen keskisuomalaisessa pitseriassa, ei voisi olla kauempana niistä fine dining -aterioista, joita Foodies – kulinaristien jet set -nimisessä ruotsalaisessa dokumentissa syödään. En itse ota oikeastaan koskaan kuvia ruoka-annoksista, korkeintaan kotona leipomistani pullista tai piparkakkutaloista, joilla voin elvistellä Facebookissa. Ruoka on minulle enimmäkseen ravintoa, jolla […]