En ymmärrä Marimekkoa
En ymmärrä Marimekkoa ja sen ympärillä olevaa kuhinaa. Viimeisimpänä on nyt tämä vauvanpöksyjupakka, jossa suunnittelija sanoo Marimekon ensin ostaneen hänen mallinsa ja sitten muokanneen siitä omansa. Muokkauksen jälkeen pöksyt näyttävät suunnittelijan silmin olevan malliltaan samanlaiset. Marimekossa nyt sitten kielletään ja vedotaan kopioinnin suhteen vallitsevaan nollatoleranssiin.
Mielenkiintoista minusta on Marimekon taiteellisen johtajan Minna Kemell-Kutvosen lausunto asiasta Helsingin Sanomissa. Huomautan vielä, etten tiedä asiasta muuta kuin mitä Hesarissa siitä kirjoittavat enkä tunne myöskään tekijänoikeuslakia tällaisissa asioissa, kunhan hämmästelen.
HS: Haastattelija: ”Onko mielestänne eettisesti oikein, että Marimekossa sanotaan vain hieman muutettuja housuja nyt täysin uudeksi tuotteeksi ja että housuja myydään nyt Marimekon nimissä? Kemell-Kutvonen: ”Meillä kaikkeen kopiointiin liittyy nollatoleranssi. Silloin kun me puhumme toisesta tuotteesta, se on asia erikseen. Tämäntyyppisiin pöksyihin ei ole kenelläkään yksinomaista oikeutta. Nykyisessä mallistossamme oleva vaippahousu on malliltaan geneerinen vauvan vaippapöksy.” (kursivointi minun)
Marjut Rahkola siis käveli Marimekkoon housumallin kanssa ja se otettiin tuotantoon (hieman yksinkertaistettu prosessinkuvaus). Kyseisenkaltaisia pöksyjä ei ollut Marimekolla aiemmin ollut mallistossa, mutta nyt niitä alettiin tuottaa. Jonkin ajan kuluttua pöksymallia muutettiin (Kemell-Kutvosen mukaan oleellisesti aiemmasta) ja se ilmoitettiin Marimekon malliksi, ei enää Rahkolan. Jossain kohtaa vauvanpöksyt muuttuivat geneeriseksi malliksi, joka on vain ollut olemassa vapaasti poimittavaksi ja johon kenelläkään ei ole tekijänoikeuksia. Hmm, mielenkiintoista. Moni suunnittelija tai yrittäjä olisi varmaan kiinnostunut tietämään, missä tällainen geneeristen mallien varasto on, jotta siitä voi sitten pysyä kaukana tai vaihtoehtoisesti käydä penkomassa.
HS: Haastattelija: ”Onko Marimekko toiminut vastaavalla tavalla myös joidenkin muiden suunnittelijoiden ja tuotteiden kohdalla?” Kemell-Kutvonen: ”Ei ole. Meidän kaiken suunnittelumme pohjalla on aina omaperäinen design, joka pohjautuu suunnittelijan omaan, erityiseen ideaan. Jos tullaan geneeriselle alueelle, jossa puhutaan perusmalleista, kuvio tuo sen uniikkiuden, omaperäisen leiman. Siinä tapauksessa kyseessä on Marimekko-tuote. Tuotteen leimallisuus tulee nimenomaan kuviosuunnittelun kautta.” (kursivointi minun)
Onko Marimekolla enemmänkin tällaisia geneerisiä perusmalleja? Jos ja kun ilmeisesti on, voinko ottaa yhden sellaisen ja muuttaa siitä kuosia tai kuviota ja alkaa myydä sitä eteenpäin omissa nimissäni?
Joka tapauksessa minusta on aika noloa, että suunnittelijan tuotetta on alettu muokata häneltä kysymättä tai hänelle ilmoittamatta, oli se sitten tekijänoikeudellisesti mahdollista ja sallittua tai ei. Mielestäni hyvä tapa edellyttäisi suunnittelijalle ensioikeuden alkaa muokata omaa malliaan tai ainakin hän voisi ilmoittaa, että tuote on vapaasti jonkun toisen muokattavissa. Mutta tosiaan, Marimekon tapaisten yritysten ensisijainen tavoite on tuottaa voittoa, ei silittää suunnittelijoitaan myötäkarvaan.
PS. Kyynikko voisi tarttua tasapuolisuuden nimissä myös Marjut Rahkolan ulostulon ajankohtaan. Hänen lastenvaatemallistonsa esitellään marraskuussa, ja tästä julkisesta keskustelusta ja uutisoinnista hän saa nimelleen ihan kivasti mainosta.