Hyvä tietokirja

Helsingin kirjamessuilla keskusteltiin viime torstaina muun muassa tietokirjoista. Aikatauluhankaluuksien ja puolison perheestä vapaan viikonlopun takia kävin messuilla nimen omaan torstaina, vaikka päivä tuntuikin olevan jonkinlaista lämmittelyä kiinnostavampia viikonloppupäiviä varten.

Aleksis Kivi -lavalla tietokirjoista keskustelivat kolmen kustantamon edustajat Tuija Nurmiranta (WSOY/Tammi,) Eva Reenpää (Otava) ja Aleksi Siltala (Siltala publishing). Teemana oli ohjelmalehtisen mukaan se, ”mitä vaaditaan hyvältä tietokirjalta sekä tarvitaanko tulevaisuudessa tietokirjoja vai löytyykö kaikki haluamamme tieto netistä”. Minua viehättävät tietokirjoissa juuri lajityypin sisäinen laaja-alaisuus ja myös suhde internetiin ja siellä olevan tiedon pirstaleisuuteen. Kolme keskustelijaa tiivistivätkin jälkimmäisen suhteen sellaiseksi, että netistä käydään katsomassa ja tarkistamassa nopeasti tarvittava nippelitieto, kun taas kirjaan tartutaan silloin, kun halutaan syventyä laajasti johonkin aihepiiriin ja -alaan.

Kirja on myös fyysinen esine, joka tuntuu, näkyy, tuoksuu ja jopa kuuluu. Kukaan näistä kolmesta kustantamon edustajasta ei uskonut, että kirja fyysisenä esineenä katoaa, vaan jokaisella lukualustalla on omat heikkoutensa, vahvuutensa ja paikkansa.

Nurmiranta, Reenpää ja Siltala puhuivat myös siitä, millainen on hyvä tietokirja. Tämä johtaa siihen ja siitä, että tietokirjojen kategoriaan sisältyy valtava kirjo lajityyppejä keittokirjoista muistelmiin, lähdeaineiston pohjalta tehdyistä akateemisista tutkimuksista harrastekirjoihin. Tyyppien kirjosta johtuen tietokirjoille ei voi asettaa samanlaisia arviointikriteerejä, joilla kaikkien sisältöjä voisi arvioida – tai ainakin se on hyvin vaikeaa. Tuntuu mahdottomalta, että Teemu Selänteestä kirjoitettu kirja asetettaisiin samalle viivalle Lapset sodassa 1918 -kirjan kanssa ja näitä arvioitaisiin täsmälleen samoin laatukriteerein.

Keskustelijat nimesivät kuitenkin yhden ominaispiirteen, joka on yhteistä kaikille hyville tietokirjoille: tekijän intohimo aiheeseen. Se, että kirjan tekijä(t) on innostunut ja kiinnostunut aiheesta ja on onnistunut välittämään sen myös lukijalle.

Keskustelun lopuksi kaikilta kolmelta kysyttiin, minkä toisen kustantamon tietokirjan he olisivat halunneet itse kustantaa. Harmi, että kysymys tuli niin yllättäen, olisi ollut mukava tietää, minkä kirjan nämä kolme keskustelijaa olisivat halunneet omille listoilleen. Nyt vastauksena oli vain ”voi kun on niin vaikea sanoa yhtäkkiä”.