…ja ikkunasta näkyi.

On mukava päästä välillä pois pikkukaupungista yliopistolle, vaikkei se ”oma” olisikaan. Sitä paitsi tykkään tosi paljon Helsingin yliopiston Kaisa-talosta, vaikka sen kirjojen sijoittelun logiikka ei ihan täysin olekaan auennut. Sieltä löytyy erilaisia tiloja ja paikkoja eri toiminnoille ja ne on vieläpä hyvin merkitty. Aina ei halua sulkeutua hiljaisen työskentelyn lukusaliin, vaikka haluaisikin suhteellisen hiljaisen lukuympäristön. Minulle on myös tärkeää nähdä ulos ja etenkin nähdä ihmisiä. Välillä on mukava lepuuttaa katsetta kaukaisuudessa – ja siihen tämä maisema muuten sopii erinomaisesti.

Muutaman kymmenen sentin kaide kirjoitustason takareunassa näyttää muuten tässä ihan vankilan kaltereilta. No, tällä hetkellä opiskelu tuntuukin juuri siltä, vankilassa istumiselta. Ehkä se tästä taas.