Kaikki ne jotka etsivät rakkautta II
Se sanoi etsivänsä tavallista tyttöä.
Se sanoi, että minä olen ihana, koska olen tavallinen. Minä sanoin, etten ole enää mikään tyttö, etten ole hyvää tyttöystävämateriaalia sen ikäiselle miehelle. Minulla on arpia ja sellaisia taakkoja, jotka olen pudottanut hartioilta mutta jotka ovat jättäneet pysyvät painaumat. Minä olen varovainen ja luotan siihen, mitä sydän sanoo. Minä en käy punttisalilla ja vihaan askelkyykkyjä, en juokse enkä muutenkaan urheile säännöllisesti tai tavoitteellisesti. En ole kiinteä fitness-tyttö, mutta pidän itsestäni tällaisena. Pidän siitä, mitä voin vartalollani tehdä ja millaiselta se parhaimmillaan näyttää peilistä katsoessani. Minä olen historianopettaja ja pidän teini-ikäisten kanssa työskentelystä, uppoudun usein mieluummin menneisyyteen kuin kohtaan nykyisyyden epävarmuuden. Ei kuulosta seksikkäältä eikä varsinkaan rahakkaalta.
Se sanoi haluavansa tavallisen, normaalin naisen. Sellaisena oleminen ei ole aina helppoa, kun lehdet ovat täynnä kuvankäsittelyohjelmilla muokattuja naisvartaloita. Kaulaa on pidennetty, ihosta on poistettu raskausarvet, näpyt ja sellainen sänki joka näkyy vain varjona kainalokuopissa, vyötärö ja reidet on kavennettu. Laihojen naisten rintoja on suurennettu, uimapukujen alta näkyvät rintaliivien olkaimet on hävitetty. Monille normaalin ja tavallisen naisen ihanne on sellainen, jota ei ole olemassa kuin tietokoneen ruudulla. Todellisuudessa kaikki ovat korjailun tarpeessa, jos täydellisyys ja virheettömyys ja sitä kautta persoonattomuus ovat tavoitteena.
Minä kysyin, millainen on normaali nainen.
Sellainen kuin sinä, se sanoi.
Joskus sitä haluaa vain nukkua jonkun vieressä. Herätä kesken unien siihen, että on ollut ikuisuuden samassa asennossa kun ei ole halunnut liikahtaa, olkapää on puuduksissa tai kättä särkee. Havahtua kevyesti siihen, että se toinen nousee ylös, käy vessassa tai juomassa, tulee takaisin viereen. Teeskennellä nukkuvaa ja tuntea käsi hiuksissa tai vyötäröllä.
Minä olisin halunnut mennä lähemmäs, mutta en uskaltanut ja se nukkui. Se oli käärinyt ohuen neulepaidan hihan ylös, ettei vastaotettu tatuointi hiertyisi sitä vasten. Minä nukuin ahtaasti sen ja kahden tuhisevan ja läheisyydenkipeän koiran välissä, silitin vuorotellen kaikkia kolmea kun heräilin vähän väliä.
Aamulla aikaisin liikkeellä olleet vanhemmat saivat lähtemään kotiin. Tutulla polulla vastaantulleet lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat saattoivat katsoa mustiin farkkuihin, mustaan bleiseriin ja hiukan avonaiseen toppiin pukeutuneen naisen perään. Saattoivat ihmetellä, mikä niin hymyilytti, miksi silmät tuikkivat kuin kaksi kirkasta tähteä.
Se oli se edellisen illan kuubalainen rommi. Se oli se takaisin heitetty lentosuukko baaritiskin vastakkaiselta puolelta.
Mutta ne numerot – ne jäivät edelleen vaihtamatta.
Mainostaulujen takana on myös Facebookissa.