Käsitteiden muovailua

Käsitteitä omitaan, muovaillaan ja ne muuttavat merkitystään ajan myötä. Useimmissa tapauksissa se on kai enemmän tai vähemmän tiedostamatonta, mutta viime aikoina on ainakin kaksi käsitettä omittu tietyn porukan käsittelyyn. Nimittäin vastuullisuus ja maahanmuuttokriittisyys.

Maahanmuuttokriittisyyden käsitteen ovat Perussuomalaiset ja heitä jollakin tavalla lähellä olevat tai tiettyjä heidän arvojaan kannattavat omineet omaan käyttöönsä. Jos sanan ja käsitteen pilkkoo kahteen osaan, jälkimmäinen, kriittisyys on alkanut vaikuttaa nimenomaan sen negatiivisessa kääntöpuolessa. Kriittisyys, kritiikki, kritisointi eivät ole vain negatiivista kyseenalaistamista, kieltämistä, huonojen puolien arviointia ja arvostelua. Käsitteessä itsessään on myös positiivinen puoli, positiivisten näkökulmien arviointi ja esille tuominen. Kritisointi ei ole siten haukkumista tai kielteisyyttä, vaan positiivisten ja negatiivisten ominaisuuksien ja näkökulmien arvioimista, kyseenalaistamista ja uusien ehdotusten ja ajatusten julki tuomista.

Maahanmuuttokriittisyys viittaa kuitenkin lähinnä kielteiseen suhtautumiseen maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan. Se ei arvioi hyviä ja huonoja puolia, vaan suhtautuu kielteisesti koko ilmiöön. Sanaa ja käsitettä ei voi käyttää enää kriittisyyden alkuperäisessä merkityksessä, koska maahanmuuttokriittiseksi ihmiseksi tunnustautuva leimautuu kyllä aika nopeasti kielteisesti maahanmuuttoilmiöön suhtautuvaksi ja jopa rasistiksi. (Käsite viittaa myös maahanmuuttoon nimenomaan silloin kun se tapahtuu Suomeen ja kun muuttajina on tietynlaisia ihmisiä.)

Käsite on omittu ja sitä on manipuloitu eikä sitä pysty käyttämään maahanmuuton ja sen syiden ja seurausten positiivisten ja negatiivisten puolien arvioinnin ja tarkastelun merkityksessä. Vaihtoehtoista käsitettä ei ole ja aihetta jollakin tavalla käsittelevä tai tarkasteleva saattaa leimautua hyvin ääripäissä toisistaan olevien mielikuvien joukkoon.

Mielenkiintoinen on myös vastuullisuuden käsite, jota pääministeri Jyrki Katainen käytti sunnuntaina puheessaan kokoomusväen vaalivalvojaisissa. Kokoomuksen suosiota selittää hänen mukaansa se, että suomalaiset äänestäjät haluavat vastuullisen politiikan tekemisen jatkuvan Suomessa ja Euroopan parlamentissa. Mielenkiintoinen käsitteen omiminen, koska näin käytettynä Katainen antaa ymmärtää, etteivät muut puolueet tee vastuullista politiikkaa tai että niiden tekemä politiikka on vähemmän vastuullista tai jotenkin kyseenalaisemmin vastuullista kuin Kokoomuksen tekemä vastuullinen politiikka.

Kukapa ei silloin haluaisi olla mukana Kokoomuksen tai juuri sen puolueen leirissä, joka ilmoittaa omasta mielestään käytännössä ainoana ajavansa vastuullista päätöksentekoa?

Kokoomuslainen politiikka on yhtä vastuullista kuin keskustalainen, vasemmistolainen tai kristillisdemokraattinen politiikka. Jokainen puolue kokee (toivottavasti) olevansa vastuussa äänestäjilleen, niille ihmisille ja tahoille, joiden asioita he ensisijaisesti katsovat ajavansa ja edistävänsä. Jyrki Kataisen ilmoittama vastuullinen politiikka on siten vastuullista jollekin tietylle taholle ja tietynlaisille ihmisille eikä se välttämättä ole edullista tai vastuullista jollekin toiselle.

Vastuullisuus käsitteenä on yksinään melkoisen tyhjä. Mitä sillä tarkoitetaan? Voiko sillä tarkoittaa mitä tahansa? Jos sanon olevani päätöksistäni vastuussa itselleni tai vaikka perheelleni, mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Voinko päättää jotakin itsekkäistä lähtökohdista ja syistä ja selittää sen sitten muille ja jättää heidät sietämään ja hyväksymään tekemäni ratkaisut? Täytyykö minun kuunnella päätöksieni vaikutuksen alla olevia ihmisiä ja heidän näkemyksiään, vaikka tekisinkin ratkaisun puhtaasti itsekkäistä syistä ja näkökulmista?

Vastuullinen politiikka on siten käsite, joka ei tarkoita mitään ja voi tarkoittaa mitä tahansa. Se on epämääräinen ja samalla vakuuttavalta kuulostava sana, joka antaa sanomasta ja sen esittäjästä hyvin, hmm, vastuullisen kuvan. Että ikään kuin sanoja ja hänen tahonsa tai puolueensa olisivat yksin ajamassa meidän kaikkien Suomessa asuvien etuja, vastaamassa meidän kaikkien hyvinvoinnista ja parhaasta mahdollisesta elämästä, suojelemassa meitä ja meidän oikeuttamme elämään. Huh, mahdoton tehtävä. Yksi puolue ei voi ajaa kaikkien etuja eikä se siten voi olla yksin vastuullinen kaikille ja kaikesta.