Kasvotusten oman epävarmuuden kanssa

Mieli sanoo en osaa, en uskalla, en kykene. Onko minusta siihen, entä jos en onnistu, entä jos muut huomaavat etten minä oikeasti osaa mitään mitä esitän osaavani?

Oman unelman toteuttaminen tuntuu valtavan hyvältä ja tunnen tekeväni juuri sitä, mitä osaan parhaiten ja haluan eniten. Epävarmuus on kuitenkin aina läsnäoleva seuralainen, kuiskii korvan takana ja kyseenalaistaa uskon itseeni. Maailmassa on tuhansia, jotka tekevät sitä paremmin kuin minä, tuhansia onnistuneita ja monta, monta kertaa enemmän omissa unelmissaan epäonnistuneita. Miksi minä onnistuisin, kun todennäköisyys epäonnistumiseen on onnistumista suurempi ?

Myös tekemäni lyhytaikaiset sijaisuudet opettajana pakottavat kohtaamaan oman epävarmuuden ja oman osaamisen. Onko minusta nyt varmasti opettamaan tätä asiaa? Entä jos sanon jotain väärin ja jätän oppilaat ikuisiksi ajoiksi väärän tai jopa valheellisen tiedon varaan? Entä jos lyön jotakuta laimin, ylenkatson, suosin? Toisaalta sijaista ja uutta kasvoa kokeillaan ja rajoja haetaan, onko minusta johdonmukaisesti vetämään rajat ja toimimaan auktoriteettina? Uskotaanko minua, tekevätkö oppilaat töitä siten kuin ohjeistan? Epävarmuuden kuiskimat asiat ovat usein myös aika epärealistisia kun niitä pysähtyy miettimään tarkemmin.

Epävarmuus on vierellä kulkeva seuralainen, mutta ei se aina ole epämukava tai epämieluisa kaveri. Se saa kyseenalaistamaan omia toimintatapoja ja ajattelumalleja, ajattelemaan uudelleen joitain asioita ja miettimään eteen tulleita tilanteita jälkeenpäin. Se saa pitämään hyvällä tavalla varpaillaan, sillä tavalla, että on mahdollista oppia uutta, herkistymään erilaisille asioille ja ihmisille. Miettimään omia virheitä tai pieniä mokia ja oppimaan miten kannattaisi toimia, jos eteen tulee uudelleen samankaltaisia tilanteita.

Epävarmuuden kyseenalaistava puoli on se raskain. Jos en usko itseeni, kuka uskoo? Jos en usko itseeni ja kokeile, heittäydy rohkeasti toteuttamaan unelmiani tai kohtaamaan uusia tilanteita, jätän elämää elämättä, omia rajoja kokeilematta ja todennäköisesti uusia ovia avaavia tilaisuuksia käyttämättä.

Sitä paitsi kyllä maailmalla on itseään ja omaa erinomaisuuttaan korostavia ja rummuttavia ihmisiä paljon heppoisemmillakin meriiteillä.