Kesken jääneet

Joskus sitä ei vain suju. Joskus jaksaa pakolla lukea kirjan loppuun, toisinaan täytyy luovuttaa muutaman sivun jälkeen. Näitä kahta kirjaa yritin jatkaa, mutta nyt ei vain jotenkin lähtenyt sujumaan.

Michael Chabonin Telegraph Avenuen takakansi lupaa näin: ”Popkulttuuria ja elämäntuskaa railakkaasti yhdistelevä Telegraph Avenue pohtii hykerryttävän osuvasti ihmisen paikkaa maailmassa, etenkin kun se tuntuu aina olevan jossakin toisaalla”. Okei, jos ylimääräiset adjektiivit ottaa pois, jää jäljelle kiinnostava kuvaus teoksesta, jonka esimerkiksi New York Magazine kehuu olevan Suuri amerikkalainen romaani. Suuri tai ei, minun oli pakko luovuttaa luettuani ehkä kolmisenkymmentä sivua. Kirjan lukeminen oli sitä, että tuijotin sivuja, kääntelin niitä ja palattuani uudelleen kirjan pariin olin täysin unohtanut mistä oli kysymys. Todennäköisesti palaan silti tähän kirjaan vielä. Elämäntuska ja aina jossakin muualla oleva paikka maailmassa tuntuvat liian kiehtovilta jätettäviksi lopullisesti kesken.

Han Han on kirjansa lievetekstin mukaan kiinalainen superjulkkis, bestseller-kirjailija, yhteiskuntakriitikko, elokuvaohjaaja, laulaja ja rallikuski, jonka esikoisteos Kolme porttia on. Sitä kuvataan takakannessa muun muassa näin: ”Kolme porttia kiteyttää yhden lapsen politiikan ja kovien odotusten alla varttuneiden kiinalaissukupolvien tuntemukset romaaniksi.” Tämän jätin kesken ehkä sivujen satakaksikymmentä ja satakolmekymmentä välillä, ja on vaikea sanoa miksi. Se ei vain vienyt mukanaan, ja aikana, jolloin lukemiselle jää muutenkin vähän aikaa, sen haluaa käyttää sellaisiin kirjoihin jotka vievät mukanaan. Ehkä tämänkin aika tulee myöhemmin.

Joskus on vain parempi luovuttaa. Teini-ikäisenä jaksoin rämpiä Tolsoin Sodan ja rauhan puoliväliin ja sitten oli pakko luovuttaa. En ole koskaan yrittänyt aloittaa sitä uudelleen, mutta en ole sanonut sille ”ei koskaan”. Ehkä vielä joskus.