Kuolema ei ole lasten leikkiä

Yksitoistavuotias Flavia de Luce ei ole kuka tahansa englantilainen koulutyttö, vaan salapoliisi ja kemisti ja erittäin taitava onkimaan esiin salaisuuksia, joita aikuiset yrittävät pitää häneltä ja toisiltaan piilossa. Kirjailijan esikoisromaani Piiraan maku makea aloitti Flavia de Luce -sarjan ja tämä Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkaa sitä. Sarjassa on julkaistu kuusi teosta ja Alan Bradleyn kotisivuille voi kurkata täältä.

Vaikka romaaneissa joku kuolee ja pieni Bishop’s Laceyn kylä on täynnä synkkiä(kin) salaisuuksia, ovat sarjan romaanit virkistäviä useammastakin syystä: Kuolemalla ei mässäillä. Pääosassa on koulutyttö, jolle on suotu älyä, nokkeluutta ja kykyä selviytyä kiperimmistäkin tilanteista. Tapahtumat sijoittuvat 50-luvun Englannin maaseudulle ja niistä oikein huokuu sellainen anglofiilin unelmien ympäristö vanhoine muratinpeittämine kivitaloineen, taloudenhoitajineen, keskenään nahistelevine sisaruksineen, kapeine pensasaitojen reunustamine kujineen ja puutarhoineen. Pääosassa ei ole takaa-ajot tai väkivalta tai kuka-ehtii-ensin-meininki, vaan ihmiset ja heidän menneisyytensä ja keskinäiset suhteensa.

Suosittelen erityisesti Agatha Christien, Viisikon ja englantilaisten maalaiselämää kuvaavien televisiosarjojen ystäville.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sijoittuu kohtaan 49. Jännityskirja tai dekkari.