L. Onerva ja 1910-luvun helsingittäret
Oppaana 1900-luvun alun Helsinkiin ja sen keskiluokkaisten naisten elämään toimii Hilja Onerva Lehtinen (myöh. Streng, myöh. Madetoja), joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä L. Onerva. Hän oli muun muassa runoilija, prosaisti, taidekriitikko, taidehistorioitsija ja toimittaja. Kyseessä on Anna Kortelaisen teos Eri kivaa! Onerva – kaupungin naiset 1910, joka toimii paitsi L. Onervan suppeana elämäkertana myös esittelee laajemmin sitä elämää, elämäntapaa ja elinympäristöä, jossa Onerva ja hänen kaltaisensa naiset elivät 1910-luvun Helsingissä.
Toki 1900-luvun alun kaupunki oli sekä naisille että miehille hyvin erilainen kuin se on nyt, mutta se oli myös hyvin erilainen eri sukupuolille ja eri yhteiskuntaluokille. Naiset eivät menneet ravintolaan ilman herraseuraa eikä kaikkiin paikkoihin menty edes miesseuralaisen kanssa. Keskiluokkaisella naisella oli mahdollisuus opiskella myös yliopistossa, mutta tavallisesti itsellinen nainen toimi jossain ”vaatimattomassa” tai naiselle sopivassa ammatissa, joka ei vaatinut korkeakouluopintoja. Usein naisen opiskelu tai työura päättyi avioliittoon. Onerva opiskeli yliopistossa ja sai repaleisen toimeentulonsa esimerkiksi kirjoituksista lehtiin, opettamisesta ja omista teoksista. Toimeentulo oli kuitenkin epäsäännöllistä ja epävarmaa, ja jotkut viikot menivät ”nurkkia nuollen”.
Onervan päiväkirjamerkintöjen, runojen, proosatekstiotteiden ja kirjeenvaihdon sekä valokuvien, lehti-ilmoitusten ja ruokalistojen kautta avautuu ikkuna sellaiseen Helsinkiin ja maailmaan, jota ei sellaisenaan enää ole, mutta joka näkyy kun sitä osaa etsiä: rakennuksissa, kadunnimissä, slangisanoissa, tarinoissa, kirjoissa, valokuvissa.
Tämä muuten kuittaa Kirjan vuoden lukuhaasteen kohdan 20. kirja, jonka valitsin kannen perusteella. Täytyy kyllä myöntää, etten kirjaa pelkästään kannen perusteella valinnut, vaikka se hyvin houkutteleva onkin. Historia kiinnostaa, erityisesti 1900-luvun alku ja sen murros ja muutokset, muuttoliike maalta kaupunkeihin ja ulkomaille, teollistuminen, modernismi. Se, miten kaupungissa elettiin, mikä oli tietylle ihmisjoukolle tai -tyypille mahdollista, ihmiset, jotka koettelivat rajoja.