Lukemista äideille
Kotikaupunkini kirjasto tarjoaa lukemista äideille! On voimakirjaa äideille, kauneutta, väkevää haurasta, naisena olemisen taitoja, superarkea, kokonaista (?) ja lohturuokaa. Kevyttä lukemista, syömistä ja vähän neuvoa miten olla nainen ja äiti.
Voi hyvänen aika ja ajatelkaapa tätä pöytää isänpäivänä. Voin pistää marraskuussa kuvan sitten ja tuskin kukaan lyö kanssani vetoa, jos heitän että tässä pöydässä on silloin Remestä ja muita dekkareita ja sotakirjallisuutta. Näin sitten ollaan miehiä ja naisia, isiä ja äitejä.
Äitienpäivä olisi naisille mitä mainioin päivä vaikka sivistää itseään, tutkailla kaikenmaailman karttoja, uppoutua historiaan, tutustua uusimpaan ammattikirjallisuuteen, ottaa syliin tiiliskivi ja sohvapöydälle mukillinen kahvia. Kun on ensin lähettänyt lapsen/lapset viettämään laatuaikaa isänsä kanssa. Kun on laittanut lapsen/lapset leikkimään pihalle kaverinsa kanssa. Kun lapsi/lapset puuhailevat omassa huoneessaan jotain.
Minä en tarvitse opasta kuinka olla nainen tai äiti. Vaikka olen ollut ja olen monesti edelleen epävarma itsestäni tai vanhemmuudestani, päätän aina luottaa itseeni. Ei ole oikeaa tapaa olla nainen tai äiti tai ihminen enkä minä sitä itselleni sopivaa tapaa ainakaan mistään opaskirjasta löydä.
Voi, kunpa tässä pöydässä olisi ollut esillä kunnon lukuromaaneja, viimeisintä tietokirjallisuutta, hiuksianostattavia tai aivonystyröitä liikuttavia dekkareita, sotakirjoja, hömppäkirjoja, matkaoppaita, sellaisia helmiä joita kirjastovirkailijat kyllä tietävät hyllyissä lymyävän mutta joita liian harvoin sieltä löydetään, mitä tahansa mutta monipuolisesti. Minä en aio tällaisella hötöllä viedä kallisarvoista aikaa pois itseltäni. En äitienpäivänä enkä koskaan muulloinkaan.
Kunpa olisi luotettu siihen, ettei äitien elämä pyöri vain naiseuden, kauneuden ja lasten ympärillä, ettei kiinnostus rajoitu oman navan tai sukupuolen ympärille, etteivät älykkyys ja vaatimustaso ole lastensaannin myötä kadonneet jonnekin pilipalitasolle.
Pöydän toisella puolella esiteltiin aasialaista kirjallisuutta. Teki mieli napata tuo vaaleanpunainen ”Hyvää äitienpäivää!”-kyltti ja asettaa se Orhan Pamukin ja Haruki Murakamin keskelle.
(Pitääpä muuten käydä tekemässä niin!)