Maakuntamaistelua II: Kymenlaakso

Maakuntamaistelumatkani alkoi Pohjois-Savosta ja itäsuomalaisen mustikkakukon maistelulla. Alkuperäinen tarkoitukseni oli poistua jostain epämääräisestä eteläsuomalaisuuden tilasta, matkailla niihin maakuntiin, joissa olen asunut, ja valmistaa jokin maakunnalle tyypillinen jälkiruoka. Taustatyötä tehdessäni olen huomannut, että jälkiruoka ei ole tyypillisin perinneruokalaji, vaikka niillä on toki etenkin pitopöydissä herkuteltu. Sen vuoksi joudun suhtautumaan sekä maakunnan että jälkiruuan rajoihin ja käsitteisiin rennosti ja mahdollisesti niitä hiukan laajentaen. En nyt sentään lähde sekoilemaan miten sattuu, mutta on hyvä muistaa sekin, että perinneruuat eivät ole monessakaan tapauksessa vain tietyn alueen ruokia, vaan ne ovat matkanneet ihmisten mukana laajemmallekin. Esimerkiksi mustikkakukolla herkutellaan Itä-Suomen lisäksi ainakin Pirkanmaalla ja Helsingin Meilahden sairaalan henkilöstöravintolassa.

Maaseutumatkani jatkuu Etelä-Savon läpi Kymenlaaksoon, joka ei muuten historiallisessa maakuntajaottelussa ollut alue ensinkään. Se oli Uudenmaan, Hämeen, Savon ja Karjalan raja-aluetta, mikä näkynee jossain määrin alueella edelleen. Kymenlaakson maakuntakeskus on Kouvola, sen nimikkoeläin on saukko, lintu punatulkku, kala kilohaili ja kasvit keltakurjenmiekka ja tervaleppä.

Kaakkois-Suomessa ja idässä ylipäätään on arvostettu happamia makuja, sieniä ja marjoja ja venäläinen ruokaperinnekin on levinnyt sinne esimerkiksi lomalaisten mukana. Mannaputinki on tuhti jälkiruoka, joka tarjoillaan perinteisesti puolukkakeiton kanssa.

Keitä 1 litra maitoa ja 1,5 dl mannaryynejä lähes kypsäksi. Sekoita joukkoon 1 rkl sokeria, 0,5 tl suolaa, 1,5 dl rusinoita ja 2 munaa ja kaada ne uunivuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti. Putinki voidaan valmistaa myös ylioppilaiksi laittamalla rusinat pienten uuninkestävien vuokien pohjalle ja kaatamalla takinaseos niiden päälle. Paistamisen jälkeen ylioppilaat kumotaan pienelle lautaselle tarjolle.

Aikaisempi maistelukohde: Savo.