Menneiden valintojen juurilla I

Tänne täytyy mennä etsimään ensimmäisten tärkeiden ammatinvalintaan vaikuttaneiden valintojen juuria. Tähän kaupunkiin lähdin, kun en lukion jälkeen päässyt mihinkään. En tiennyt mitä halusin, koulun opinto-ohjaus oli ollut surkeaa, halusin pois kotoa, en ollut tosissani pyrkinyt mihinkään opintoihin ja sain helpon tilaisuuden viettää välivuoden tehden jotain järkevää.

Vaikka asuin kansanopiston omassa asuntolassa, muutos oli valtava. Äidin helmoissa elämänsä siihen asti viettäneelle ujolle tytölle oli valtava shokki muuttaa parinsadan kilometrin päähän kotikaupungista ja alkaa rakentaa sosiaalista elämää täysin tyhjästä.

Vuosi oli yksi hienoimmista, kasvattavimmista ja samalla yksinäisimmistä. Tutustuin upeisiin ihmisiin, opin valtavasti sekä opintojen kautta että elämällä. Olin irtautunut kotoa ja opettelin tulemaan toimeen omillani.

Keväällä eräs opettaja kertoi omista opinnoistaan ja innostuin. Kuulosti mahtavalta. En ottanut selvää mistään muusta kuin siitä, miten oppilaitokseen pääsisi, mitä ennakkotehtäviä piti tehdä, milloin hakea. Hain ja pääsin varasijalta sisälle. Työllistyminen, opintojen sisällöt – mitä väliä!

Ympyrä tietyllä tavalla sulkeutui kun kolme vuotta sitten hain tämän kaupungin yliopistoon suorittamaan tutkinnon maisterivaihetta. Olin käynyt tutustumassa yliopiston kirjastoon joskus silloin viisitoista vuotta aiemmin, ja yhtäkkiä opiskelinkin siellä itse. Kaupunki oli sama ja silti eri, se oli muuttunut ja niin minäkin, mutta häivähdyksiä menneeltä ajalta palasi silloin tällöin mieleen. Näkyjä, muistoja, aavemaisia tuntemuksia siitä, millaista oli olla nuori siinä kaupungissa.