Flunssa ja sen itsepäinen jälkitauti korvatulehdus on vallannut tämän kirjoittajan. Ensin tytär oli hoidosta pois silmätulehduksen takia, sitten minä sain flunssan ja korvatulehduksen ja parin päivän päästä tyttö oli samassa taudissa. Sairasviikon jälkeen tuli hiihtoloma ja hoitopaikan kanssa sovitut vapaapäivät ja yhtäkkiä kaksi viikkoa on mennyt pääasiassa kotona, sisällä ja sairastaen. Eikä tälle näy loppua.

Muu perhe on nyt anopin luona kyläilemässä ja minulla on vielä kaksi kokonaista päivää aikaa tehdä gradua. Puolikuntoisena ja korvat humisten on välillä hankala keskittyä ja aikaa ei ole hirvittävän paljon jäljellä. Päätin, että viimeistään maaliskuun puoleenväliin mennessä gradu on saatava esitarkastukseen ja siihen on nyt tasan kolme viikkoa. Ei siis yhtään paineita. Sairastelu osui pahimpaan mahdolliseen saumaan, ja minun korvatulehdushistoriallani tämä tauti ei vielä toisellakaan lääkekuurilla lähde. (Silti sormet ja varpaat ristiin että lähtee!)

Luin nopeasti John Irvingin esikoisteoksen ja ei, se ei oikein iskenyt minuun. Olihan siellä muista teoksista tuttuja teemoja, mielenkiintoisia hahmoja ja nokkelia juonenkäänteitä, mutta ei. Sellainen tunne oli kirjaa lukiessa, että aivan kuin ihoa olisi kutittanut sisältäpäin. Piti äkkiä päästä kirjasta eroon, mutten halunnut jättää sitä keskenkään.

Eilen ja tänään katsoin sitten myöhäisheränneenä Downton Abbeyn neljännen tuotantokauden ja voi että miten tykkään sarjasta! Ne pienet eleet, englantilaisen yläluokan kahlitut tunteenilmaukset ja nokkelat keskustelut, alakerran väelle valuvat juorut ja aatelisten ja palvelijoiden elämän kietoutuminen toisiinsa! Sarja ja sen henkilöhahmot saavat itkemään, nauramaan, odottamaan tulevaa, kaipaamaan mennyttä, ihastelemaan, inhoamaan – eli tuntemaan sitä kaikkea mitä oikeassakin elämässä tuntee. Ja aikakausi on jotenkin niin tuttu kun sitä omassa gradussakin käsittelen, tosin Suomessa ja erilaisen teeman kautta.

On muuten tullut parin viikon aikana television päiväsarjat katsottua ja aikamoiseksi turhakkeeksi todettua. Jos jään valmistumisen jälkeen työttömäksi, päiväsarjat viimeistään ajavat minut ovesta ulos todelliseen maailmaan!