Kolme ensimmäistä Harry Potteria

P1070037.JPG

Katsoin joululomalla kaikki Harry Potter -leffat muutaman päivän aikana. Sitten elämääni jäi Harryn, Ronin ja Hermionen mentävä aukko, jota oli alettava täyttää kirjoilla. Nyt luettuna on nopeassa tahdissa sarjan kolme ensimmäistä osaa, jotka täyttävät samalla kolme kirjaa HelMetin lukuhaasteesta (josta kirjoitan täällä):

Kohta 2. eli kirja, josta on tehty elokuva: Järjestyksessä sarjan kolmas osa eli Harry Potter ja Azkabanin vanki, jonka elokuvaversiossa on muuten ah, niin karismaattinen ja seksikäs ja puoleensavetävä ja ja ja – Gary Oldman.

Kohta 27. eli nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja: Kirjasarjan aloittava osa eli Harry Potter ja viisasten kivi. Yleisesti en ajattele Pottereita vain nuorille suunnattuina kirjoina, vaikka ne esimerkiksi kirjastoissa usein ovatkin juuri nuorten kirjojen joukossa. Minusta niissä on paljon sellaista, joka sopii sekä nuorille että aikuisille, ja jotkin asiat avautuvat paremmin tai vasta, kun niin sanotusti kilometrejä on kertynyt taakse vähän enemmän. Pidän kuitenkin etenkin sarjan kahta ensimmäistä kirjaa muita selkeämmin lapsille tai nuorille suunnattuina, vaikka niissä on myös myöhemmin voimistuva pimeä ja synkkä puoli esillä.

Kohta 29. eli kirja jossa on taikuutta. Tämä nyt kävisi mihin tahansa Potteriin (kuten myös elokuvaversiokohta) mutta päätin kirjata tähän kohtaan kirjasarjan toisen osan, joka on siis Harry Potter ja salaisuuksien kammio.

Mutta mihinkäs minä ne loput Potterit saan lukuhaasteessa mahtumaan?

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Ajattelin tänään

Viime hetken vinkki: John Irving Teemalla

irving.jpg

Kuva: Yle (täällä).

Teemalla alkaa vartin päästä saksalainen dokumenttielokuva (John Irving und wie er die Welt sieht, John Irvingin maailma) kirjailija John Irvingistä, jonka kirjoja olen itsekin lukenut ja joista olen muutaman kerran myös täällä maininnut. Olen esimerkiksi kirjoittanut, että Irvingin kirjat vaativat lupaa uppoutumiselle ja tietynlaiselle avautumiselle, koska ne tuovat mukanaan kokonaisen maailman – eivät vain hetkiä päähenkilönsä elämästä. Siksi en niitä kovin tiuhaan luekaan, kirja runsaan puolen vuoden välein tai jopa vain kerran vuodessa on sopiva tiheys.

Dokumentissa kurkistetaan Irvingin paitsi kirjoitusprosessiin, myös ympäristöihin ja henkilöihin, joita kirjailija on käyttänyt esikuvinaan tai inspirationsa lähteinä.

Irvingistä tekee mielenkiintoisen hahmon pelkästään jo kaksi hänen tapaansa kirjoittaa: hän on sanonut aloittavansa aina viimeisestä lauseesta ja hän kirjoittaa niistä asioista joita pelkää eniten.

Dokumentti tulee myös Yle Areenaan.

Kulttuuri Kirjat Leffat ja sarjat