Kuva: bigfoto.com

Jos kaksi aikuista, tasavertaisessa asemassa olevaa ja täysin päätösvaltaista ihmistä haluaa naimisiin, kuuluuko se kenellekään? Pitäisikö kuulua, saako kuulua?

Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Sopivasti juuri tällä viikolla, kun televisiossakin tulee Pride-viikon kunniaksi runsaasti homoseksuaalisuutta käsitteleviä ohjelmia. Erityisesti kaksiosainen dokumentti Stephen Fry homofobian jäljilla on katsomisen arvoinen.

Tätä en ymmärrä: jos tasavertaista avioliittolakia vastustetaan perinteisten arvojen murenemisella, mitä nämä perinteiset arvot oikein ovat ja miten ne voivat murentua sillä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä voivat mennä naimisiin keskenään? Siis naimisiin. Eikö niillä perinteisillä perhearvoilla tarkoiteta juuri avioliittoa?

Ensiksi, Stephen Fry alleviivasi dokumentissaan, että yksikään homo ei yritä tehdä homoa ei-homosta. Kukaan homoseksuaali ei halua saada tähän maailmaan tehtyä tai käännytettyä yhtään homoa, vaan kyse on homofobisten asenteiden vastustamisesta. Homosaatiosta jauhaminen ja sillä pelottelu on naurettavaa, valheille perustuvien pelkojen ja vihan ruokkimista, jolle ei ole järjellistä perustetta. Homot eivät yritä tehdä vallankumousta, saastuttaa kenenkään mieliä tai kasvattaa lapsista seksileluja itselleen.

Frylle lausuttiin äärimmäisen loukkaavia asioita. Oikein hävettää heteroiden puolesta. Hävettää, mutta myös pelottaa. Minä en halua elää maailmassa, jossa jonkun täytyy pelätä jonkin omaan itseensä olennaisesti kuuluvan ominaisuuden takia. Dokumentissa monet homot olivat kokeneet väkivaltaa oman seksuaalisen suuntautumisen takia. Miksi? Mitä se kenellekään kuuluu ketä joku toinen rakastaa, jos molemmat ovat toisiinsa nähden tasavertaisessa asemassa olevia, järjellisiä ihmisiä?

Rakkaudestahan on ensisijaisesti kysymys. Myös tasavertaisessa avioliittolaissa. Onko se joltain heterolta pois, jos kaksi miestä tai kaksi naista voivat mennä samalla tavalla naimisiin kuin mies ja nainen ja jos heihin suhtaudutaan valtion ja yhteiskunnan taholta samalla tavalla naimisissa olevana parina kuin heteroaviopariin? Jos perhearvot siitä rapautuvat, eivät ne kovin kestäviä alun alkaenkaan olleet. Jos homojen oikeus avioliittoon ei ole keneltäkään heterolta pois, miksi sitä ei voi toteuttaa, varsinkin kun sillä on valtava merkitys homoille ja heidän asemalleen tasavertaisina yksilöinä?

Toinen asia ovat nämä perinteiset perhearvot. Kuten Stephen Fry dokumentissaan totesi, maailmassa on kaikenlaisia perinteitä ja traditioita. Mitkä niistä halutaan säilyttää ja mitkä unohtaa? Se, että jokin arvo tai tapa on perinteinen (ja millä mittarilla mitattuna) ei tee siitä moraalisesti tai eettisesti kestävää eikä myöskään kiveen hakattua normia, joka sen takia pitäisi säilyttää maailman tappiin saakka. Ihmiskunnan historiaan kuuluu perinteenä, traditiona ja jonkinlaisena normina myös usko ja pyrkimys kehitykseen ja edistykseen, ja tämä tarkoittaa pyrkimystä kehitykseen ja edistykseen myös ihmisten asemassa ja oikeuksissa suhteessa toisiinsa.

Minä uskon, että tasa-arvoinen avioliittolaki tulee toteutumaan. Tämä eduskunnan lakivaliokunnan päätös on vain hidaste, pieni ohimenevä pomppu tiessä. Toinen asia ovat sitten asenteet, joita avioliittolain ja homojen tasa-arvoisten oikeuksien vastustuksen takana on.