Ruman sisustuksen kulmakiviä I: eteinen

Eteinen on käyntikortti koko asuntoon: ensimmäinen ja viimeinen asia, joka kodista nähdään. Eteisen perusteella voi päätellä paljon asukkaista ja heidän elämäntavastaan. Sisustuslehdissä eteisessä säilytettävät tavarat on usein piilotettu erilaisiin kaappeihin, avonaulakossa on pari tyylikästä takkia parissa tyylikkäässä henkarissa ja kenties muutama laukku ja kenkäpari ja tilavimmissa eteisissä saattaa olla jopa tuoli tai penkki, jolle voi istua pukemaan kengät jalkaansa.

No ei meidän eteisessä. Eteisen ainoa kaappi on varattu siivousvälineille. Avonaulakossa pyritään säilyttämään vain käytössä olevia takkeja, mutta ei se ihan toimi. Kolmihenkisessä perheessä käytössä olevia takkeja ja kenkiä on vähintään kolme takkia ja kenkäparia per tyyppi, joten ahdasta on. Tämän asunnon eteinen on sentään niin pieni ja lapsi niin suuri etteivät rattaat enää sisälle mahdu – toisin kuin edellisessä kodissa. Tilaa eteisessä vie myös mummultani saatu senkki, joka ei mahdu minnekään muualle.

Yritän olla näkemättä näitä kaikkia väliaikaisia ratkaisuja ja eri paria olevia kenkätelineitä. Avonaulakko on sinänsä ihan kiva ja toimivakin hetkittäin, mutta kokonaisuus on kaukana kivasta ja toimivasta. Lisäksi tilannetta mutkistaa ja sisustusintoa laimentaa se, että emme koskaan ole kotiutuneet tähän asuntoon ja ympäristöön, vaan olemme jo tänne muutosta asti suunnitelleet ja hakeneet toista kotia. Siksi kaikki säilytysratkaisut ovat jääneet vähän vaiheeseen eivätkä eteisen seinätkään ole saaneet mitään koristuksia. Muutto onkin edessä muutaman viikon kuluttua, joten yritän sietää tätä käyntikorttia vielä hetken.

PS. Seuraavan kodin eteinen on vielä pienempi ja kenkätelineet saa suosiolla viedä varastoon. Tuleva koti on pienkerrostalon ylimmässä kerroksessa, joten kenkiä säilytetään todennäköisesti edellisten asukkaiden tapaan rappusilla ulko-oven ulkopuolella.