Saippua nimeltä Woody Allen

Kaiken pitäisi olla kohdallaan, mutta aina jokin tökkii ja aiheuttaa kitkaa. Ei, kyse ei ole loppuun kuluneesta suhteesta. Kyse on elokuvista, joiden yhdistävänä tekijänä on Woody Allen.

Eilen katsoin ehkä yhden kolmasosan vuonna 2012 ensi-iltaan tulleesta To Rome with Love –leffasta ennen kuin oli pakko luovuttaa. Aiemmin tänä vuonna tuijotin puoliväkisin alusta loppuun Annie Hallin, vaikka ajatukset harhailivat ja teki mieli vaihtaa kanavaa.

Kaikki on näennäisesti kohdallaan: ihmissuhteet, nokkela ja keskustelijalta toiselle nopeastikin pallotteleva keskustelu, kiinnostavat hahmot, kauniisti kuvattu ympäristö, tarina. Minun pitäisi olla Allenin elokuviin ihan lääpälläni, mutta jostain syystä en saa niistä otetta. Ne ovat kuin liukas saippua käsissä, pyörivät ja lipsuvat ilman että missään vaiheessa saan kunnon otetta, käsitän mistä on kyse ja pääsen nauttimaan hyvästä tarinasta ja kiinnostavasti rakennetuista hahmoista.

Ei, jossain vaiheessa on aina pakko luovuttaa ja todeta, ettei Woody Allen vain ole se minun juttuni.

*

Yle Areenassa on vielä reilun viikon ajan nähtävissä Woody Allenista kertova kaksiosainen dokumentti, täältä pääse oikaisemaan.