Siivousurakan jälkeen

Elif Shafakista on tullut nopeasti yksi lempparikirjailijoistani. Luin loppuun Rakkauden aikakirjan, joka oli kiehtovat tarina, muttei yltänyt ihan samaan mihin Kirottu Istanbul ja Kunnia. Rakkauden aikakirjan kaksi rinnakkaistarinaa täydensivät eräällä tavalla toisiaan, mutta jäivät molemmat etäisiksi. En oikein päässyt kummankaan tarinan hahmoihin täysin kiinni, ja heidän syynsä ja tarkoituksensa jäivät selitystä vaille. Lopussa varsinkin nykypäivään sijoittunut Ellan ja Azizin tarina jotenkin juostiin nopeasti loppuun. Yhtäkkiä kaikki, mitä kirjassa aiemmin oli pohjustettu, vain tapahtui ja oli ohi. Ihan kuin käytössä olisi ollut tietty rajattu sivumäärä, ja jostain oli tiivistettävä ylimääräiset pois.

Ei huono, mutta ei mietitytä huomenna.