Taiteesta ja sen tehtävästä
Suomen Kulttuurirahaston teettämä tutkimus (Suomalaisten näkemys kulttuurista 2013) on monella tavalla hyvin mielenkiintoinen ja tuo suhteellisen monipuolisesti esille sen, millaisia kulttuurinkuluttajia suomalaiset ovat tai millaisina he itsensä näkevät. Tutkimustulosten mukaan vastaajat jakautuivat kahtia sen mukaan, mitä he ajattelivat taiteen tehtävän olevan. Toinen puolisko piti taiteen tärkeimpänä tehtävänä viihdyttää, tuoda lohtua ja edistää hyvinvointia. Toinen puolisko taas piti taiteen tehtävänä nostaa esiin epäkohtia ja rikkoa rajoja.
Onko taiteen tehtävä viihdyttää? Onko taiteen oltava kaunista, nautittavaa, esteettisesti miellyttävää, lohduttavaa vai rujoa, kyseenalaistavaa, silmiä avaavaa? Missä kulkee taiteen ja viihteen raja? Vai voiko sellaista vetää?
Jos taidenäyttelyssä, elokuvissa tai teatterissa viihtyy ja taiteesta nauttii, onko kyse silloin viihteestä? Voiko vakavasti otettava taide naurattaa tai aiheuttaa nautinnonväristyksiä? Täytyykö vakavasti otettavan ja uskottavan taiteen vetää suupielet vakaviksi, aiheuttaa epämiellyttäviä tai jopa ahdistavia kokemuksia ja näyttää maailmasta ennen kaikkea ne karut ja ikävät puolet?
Elokuva on taiteenlaji, jossa raja taiteen ja viihteen välille täytyy vetää alan sisällä. Elokuva ei siis alana ja alueena ole joko viihdettä tai taidetta, vaan elokuva-sateenvarjon alle mahtuu molempia. Voiko viihteen yhdistää nauruun ja taiteen vakavuuteen, jopa ahdistukseen? Voiko taide naurattaa, voiko sen äärellä viihtyä vai pitääkö taiteen olla vakavaa? Onko rajojen rikkominen aina repivää, ahdistavaa, epämiellyttävää tai shokeeraavaa? Uuno Turhapurot ovat todennäköisesti enemmän viihdettä kuin taidetta, vaikka voi niistäkin jonkinlaista yhteiskuntakritiikkiä löytää. Paha maa on vaikea nähdä muuna kuin taiteena, mutta minulle se aiheutti jokunen vuosi sitten voimakasta ja epämiellyttävää ahdistusta loppumattomalla ja piinaavalla väkivallalla ja toivottomuudella. Sen maailma ja hahmojen elämät olivat vain loputonta ja synkkää suota ilman iloa tai toivoa. Minusta taiteesta pitää ainakin jollain tavalla tai tasolla pystyä nauttimaan ja Paha maa ei ollut minulle sellaista taidetta. Matkarakastajat taas aiheutti voimakkaita naurunpyrskähdyksiä, mutta en pitäisi sitä varsinaisesti pelkkänä viihteenä.
Onko taiteen ja viihteen välille ylipäätään vedettävä raja? Olisiko taide-elokuvan kuoreen syytä lätkäistä varoitustarra ”Taidetta, saattaa aiheuttaa muutoksia ajatusmaailmassa”, jotta ketään ei vain johdettaisi harhaan tai aiheutettaisi kenellekään epämieluisia tuntemuksia? Olisiko viihde-elokuvan kuoreen syytä lätkäistä varoitustarra ”Viihdettä, saattaa aiheuttaa pettymyksiä omaan huumorintajuun”?