Tuusulanjärven helmiä

Kaksi taiteilijakotia, kaksi erilaista miljöötä. Halosenniemi oli vaikuttava, vahva punaisine hirsineen, jotenkin maskuliininen ja silti kodikas. Ainola taas oli hienostunut, ulkonäössä ja puutarhassa jotakin englantilaista, sisälläkin vaaleaa ja keveämpää kuin Halosenniemessä. Kaksi erilaista taiteilijaa, taloilla etäisyyttä toisiinsa muutama kilometri.

Kolmevuotiaan kanssa tällaisissa kulttuurikohteissa käyminen on mukavaa. Lapselle riittää erilaisia katsomisen ja tarkastelemisen kohteita, ei siis yksinomaa veistoksia tai tauluja, vaan myös esineitä, huonekaluja, portaikkoja, maisemia ikkunoista. Lisäksi on ihan eri asia mennä jonkun kotiin, vaikka se nykyisin toimisikin museona eikä siellä varsinaisesti kukaan asuisikaan. Halosenniemessä sai kulkea suhteellisen vapaasti kahdessa kerroksessa ja lapselle riitti ihmeltävää kolmissa portaissa. Ainolassa sai liikkua vain keskimmäisessä kerroksessa, jossa oli muun muassa sali, kirjasto ja keittiö, ja niissäkin rajatusti. Monen huoneen ovella oli naru katkaisemassa kulkureitin eikä yläkerran makuuhuoneisiin päässyt ollenkaan.  Halosenniemessä ollessamme sade esti vaeltelun puutarhassa ja yleensäkin ulkona, mutta Ainolassa kävimme puutarhassa maistelemassa viinimarjoja ja karviaisia ja katselemassa piharakennuksia.

Tuusulanjärven ympäristö on helmi aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa. Järvenpäähän pääsee junalla etelästä ja pohjoisesta, ja mukaan voi ottaa vaikka polkupyörän. Ainolaan on rautatieasemalta muutama kilometri ja kulutetut kalorit voi hyvin ottaa takaisin Kahvila Auliksen mahtavilla leivonnaisilla. Ainolan ja Halosenniemen lisäksi voi piipahtaa esimerkiksi Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Aholassa, Lottamuseossa tai Aleksis Kiven kuolinmökissä.