Työnhaun sietämätön kylkiäinen

Suurin osa alallani hakuun tulevista työpaikoista ilmoittelee itsestään Kuntarekryn tai Seuturekryn kaltaisten palveluiden tai omien sähköisten rekrytointijärjestelmiensä kautta, joihin rekisteröidytään ja jonka uumeniin omat tiedot tallennetaan. Okei, jokainen on varmasti tehnyt tällaisia hakemuksia. Ensimmäisellä kerralla menevät hermot kaikkien koulutusten ja työsuhteiden listaamiseen, mutta seuraavalla kerralla on helpompaa, kun tiedot voi kaivaa sieltä uumenista ruudulle muokattaviksi ja päivitettäviksi. Huono puoli on se, miten ihmeessä tällaisten jäykkien kaavakkeiden kautta voi erottua kymmenistä tai sadoista muista hakijoista.

Jotkut yritykset tai työnantajat haluavat sentään vielä hakemuksen sähköpostitse tai jopa paperisena. Muista hakijoista erottumisen mahdollisuus on rekrytointijärjestelmää huomattavasti helpompaa, mutta on myös se yksi peikko hakijan ja mahdollisen työhaastattelun välissä, tuo sietämätön ansioluetteloiden ja hakemusten teon mukana tuleva kylkiäinen: Word. Tuo idioottinörtteilyn kuningas ja esseenkirjoittajan painajainen, ohjelma joka on tehty käyttäjälle mahdollisimman hankalaksi ja vaikeaksi, tekstinkäsittelyohjelma, jonka sielunelämästä ei tavallinen pulliainen voi päästä perille ja jonka seurassa pääsee helposti itku, harvemmin nauru, mutta melkein joka kerta jonkinmoiset raivarit.

Paperihakemus vielä menettelee. Hakemuskirjeen ja ansioluettelon voi tehdä ja tallentaa erillään ja tulostaa ne helposti samaan kuoreen laitettavaksi. Sähköpostitse lähetettävän hakemuksen saamisessa yhteen asiakirjaan vaatiikin jo hiukan päänraapimista. Että kaksi tiedostoa pitäisi saada nätisti asettumaan peräkkäin siten, ettei mihinkään tule omituisia osanvaihtoja, tyhjiä sivuja tai puolen sivun kokoisia tyhjiä koloja.

Paljon kiroilua, copy-pastettamista, asettelujen vääntämistä, tiivistystä, reunojen leventämistä tai kaventamista, tyylien kanssa kiroilua, fontin muuttamista, ihmettelyä, kiroilua ja lopulta se on siinä. Tallennus ja harras toive siitä että tiedosto uudelleen avatessa säilyy samanlaisena. Pikainen muuntaminen pdf-tiedostoksi ettei mikään enää voi muuttua.

Yksi päivä, yksi sähköpostiliitteenä lähetettävä hakemus. Enempää eivät hermot, pakaralihakset ja aivonystyrät kestä.

Sanovat että työttömät makoilevat sohvalla ja syljeskelevät kattoon, istuvat kaljakuppiloissa ja maleksivat kauppakeskuksissa. Ollapa sellainen. Mutta ensin on muutettava hakemustiedosto toiseen muotoon, todettava että jotain meni jossain vaiheessa pieleen, avattava alkuperäinen tiedosto uudestaan, menetettävä hermot ja säikäytettävä muutaman kerran alakerrassa työskentelevä naapuri huutokiroilulla – ja hyvällä tuurilla hakemus on valmis ennen kuin lapsi haetaan kotiin päiväkodista.

Erottuminen vai kaavamainen järjestelmä?

Hmm.