Vihreästä talosta poistui onnellinen ihminen

Vihreässä talossa soitti pitkänäperjantaina herra, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Tällainen tiivistunnelmainen keikka ilman kännimölinöitä jätti hyvän mielen. On ehkä hieman keski-ikäistä käydä keikalla, jossa ei ole kännissä, josta lähdetään kotiin puoli kymmeneltä ja jossa istutaan paikallaan, mutta en välitä.

Ja Vihreä talo Riihimäellä. Ihan kuin olisi ollut jonkun olohuoneessa. Aivan mahtavaa!

Kulttuuritapahtuman ei tarvitse aina olla kunnan tai kaupungin organisoimaa. Paikan ei tarvitse olla baari tai varsinainen keikkapaikka eikä organisoivan tahon yritys kustannuslaskelmineen, järjestelmineen ja hierarkioineen. Toiminnan ensisijaisen tavoitteen ei tarvitse aina olla voiton tuominen järjestävälle taholle, vaan se voi myös olla nautittavan tapahtuman tarjoaminen ihmisille, kaupunkitilan elävöittäminen ja tekeminen viihtyisäksi, omaehtoisen toiminnan järjestäminen, se että ihmisillä on kivaa.

Minusta tällaisia Vihreitä taloja voisi, saisi ja pitäisi olla enemmän. Sellaisia paikkoja, jotka on perustettu tarjoamaan ihmisille vaihtoehtoja, joita ei ole perustettu tarkkojen kustannuslaskelmien kanssa, joita ei ole perustettu tai jotka eivät toimi ylhäältä alas -periaatteella. Vaan sellaisia, jotka lähtevät toiminnan pyörittäjien omasta aidosta halusta tarjota kanssa-asujilleen jotakin erilaista, inhimillistä, lämmintä. Sellaista joka lähtee ruohonjuuritasolta omista kokemuksista, tarpeista ja ajatuksesta, että muutkin voisivat sellaisesta tykätä.

Joo, saattaa kuulostaa kukkahattumeiningiltä, jos sanoo, että jokin tuntuu kivalta kun sitä ei tehdä voitonhalu silmissä, rahan takia. Ihan sama. Minusta tämä maa markkinatalouksineen, voitontavoitteluineen, leikkauslistoineen ja kilpailutuksineen tarvitsee ja kaipaa ihmisiä, jotka tekevät jotain vaihtoehtoista, jotain yhteisöllisempää, ideologisempaa. Että ihmiset ovat muutakin kuin rahakukkaroita tai kulueriä, vaan että he ovat jotakin tärkeämpää ja arvokkaampaa, vaikka olisivat itselle vieraita.