Viihde ja viihtyminen?
Kuvan lähde: Santaparkin esite, 2013.
Viihde on taitolaji. Taiteen nimissä katsojan olon voi tehdä ahdistuneeksi, tarkkaavaiseksi, mietteliääksi, uusia näkemyksiä ja ajatuksia huomaavaksi, mutta viihteen tehtävä on kai viihdyttää, saada ihminen viihtymään, nauttimaan olostaan? Minä pidän viihteestä, siis sellaisesta viihteestä, joka on rehellisesti sitä mitä on. Hauskuuttamista, aivojen nollaamista, arjen ongelmien ja harmauden unohtamista.
Se, mistä en pidä, on katsojan pitäminen tyhmänä tai jopa idioottina, toisin sanoen en pidä katsojan aliarvioimisesta. Tähän törmää usein varsinkin lapsille suunnatussa viihteessä. Tarkoitus on naurattaa ja huvittaa, mutta yllättäen lapsen vieressä istuvaa aikuista ei huvita yhtään. Aikuinen tuntee olonsa huijatuksi tai petetyksi, tyhmänä pidetyksi. Jos lasta pidetään katsojana typeränä, samalla myös pidetään häntä sinne tuonutta aikuistakin. Lapset nauravat ja huvittuvat erilaisista asioista kuin aikuiset, se on ihan selvää. Pieruhuumori naurattaa keskenkasvuista, mutta ei (välttämättä) mukana olevaa vanhempaa. Tarkoitan nyt sellaista viihdettä, johon ei panosteta, joka tehdään vähän sinne päin ja vasemmalla kädellä, hutaisten ja (ehkä pikkuisen) rahastamisen toivossa.
Kävin muutama viikko sitten Rovaniemen Santaparkissa, jossa kolmevuotiaani viihtyi kyllä ihan hyvin. Paikka oli aikuisenkin mielestä ihan ookoo, lukuun ottamatta hiukan kalliita lippuja, joihin toisaalta saa tottua jokaisessa lapsille suunnatussa huvipuistossa. Miljöö oli erilainen, kallion sisään rakennettu luola, jossa oli erilaisia työpajoja, jääveistoshuone, Angry Birds -alue, rekiretki ynnä muuta. Parin tunnin välein keskusaukiolla esitettiin tonttushow, joka oli juuri sitä huonoa viihdettä, josta puhuin. Hyvä ajatus, mutta hutaisemalla tehty lopputulos. Se, mitä aikuiselle jäi esityksestä mieleen, oli myötähäpeä, kiusaantuneisuus ja tyhmänä pidetty olo. Tuotako minä odotin näkeväni? Tuotako te ihan oikeasti esitätte täällä joka päivä, kahden tunnin välein?
Santaparkin ongelma oli mielestäni myös se, että siellä joulusta ja Lapista oli tehty paikoin jopa makaaberi show hauskuuttamisen, söpöyden tai viihdyttämisen vuoksi. Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen viitoittamalla tiellä saamelaiset esitettiin neljäntuulenhattu päässään erilaisia humalluttavia liemiä keitteleviksi vääränaamoiksi, jotka ovat jossakin ihmisen, peikon ja maahisen välimaastossa. Joulu oli pelkistetty cocacolan-punaisissa hatuissa ja puvuissa lahjoja tehtaileviksi tontuiksi ja joulupukiksi. Santaparkissa, yhdistettynä vielä Napapiirin Joulupukin pajakylään, joulu oli todellakin tiivistetty lahjojen ostamiseksi ja myymiseksi ja joulupukilla rahastamiseksi. Uskonnollinen juhla tai ei, mutta toivoisin kuitenkin muistettavan sen, miksi joulua ainakin nimellisesti kristillisissä maissa vietetään. Vaikeaa se silti on, santaparkien ja kauppakeskusten kaupallistaessa joulun pohjiaan myöten, joululaulujenkin rummuttaessa ja kilkattaessa osta-osta-osta.
Meni ehkä vähän kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta olkoon. Lapsille suunnatussa viihteessä on kyse myös aikuisen viihtymisestä. Hankala laji ja varmasti vaikea tehdä, mutta on niitä sellaisiakin tapoja, joilla molemmat saadaan viihtymään. Huumori ja viihde ylipäänsä ovat vaikeita tehdä. Ihmiset viihtyvät erilaisten asioiden ja aiheiden parissa ja kieli poskessa väännetty vitsi harvoin naurattaa.