Vaurastuminen – kuka sitä saa harrastaa

Matti kukkarossa.

Osallistuin toissapäivänä naisille suunnattuun sijoitusiltaan. Päädyin Talouselämän toimittajan haastattelemaksi. On se rahasta ja varallisuudesta puhuminen Suomessa edelleen vaikeata. Mutta jotain on tapahtumassa, ainakin jos seuraa Facen erilaisia sijoitusryhmiä. Jengiä paukkuu ovista ja ikkunoista ja itsekin huomaa koukuttuvansa lukemaan pitkiä ketjuja huoltajuuskiistoista, perintöriidoista, asuntosijoittamisesta, hankalista vuokralaisista tai vuokranantajan velvollisuuksista, vaikka yhtään ei osuisi keskustelun teema omaan tilanteeseen.

Tilaisuudessa toinen osallistuja kysyi minulta, olenko aktiivinen sijoittaja. Ensi reaktio oli epäuskoinen naurahdus, mutta kun kysyjä heti perään tähdensi, että niin siis omistatko rahastoja tai osakkeita, niin meninkin hiljaiseksi. Olenhan minä aktiivinen sijoittaja. Onko sijoittaja, jos rahastoissa on muutamia vaivaisia euroja tai kuukaudessa tililtä menee tietty pieni summa johonkin rahastoon? Tätäpä minä pohdin tilaisuuden jälkeen. Miksi on niin vaikeaa rinta rottingilla sanoa että hei, olen aktiivinen sijoittaja, kyllä!

Jotenkin tuntuu, että jos omat vanhemmat ovat vaatimattomista oloista, ei ole asiaa tuollaisiin varallisuusiltoihin, tiedättekö? Ehkä jotkin samassa tilanteessa olevat pystyvät samaistumaan. Samassa pöydässä kanssani istui noin 60-vuotias rouva, joka kertoi lapsuuden joulujen olleen aina tylsiä, koska ”jouluna sai aina vanhemmilta kasan vain niitä papereita”. Papereilla hän tarkoitti osakekirjoja. Hän oli havahtunut tässä vaiheessa elämää siihen, että kun asuntoja ja omaisuutta on valtavasti, niin niitä pitäisi jotenkin hallitakin. Siis hallita omaisuutta! Jumankekka. Tunsin itseni kyökkipiiaksi ja teki mieli vetää olematon huppu pään yli. Mitä mä täällä oikein teen? Ei mulla ole varallisuutta.

Jos ei ole rahaa, sitä täytyy itse tehdä. Näin järjellä ajattelen. Eikö silloin, sitä suuremmalla syyllä, tulisi ravata sijoitusilloissa ja lukea ja opiskella kaikki mahdollinen vaurastumiseen liittyvä? Eikö juuri minun kuuluisikin istua täällä? Just silloin ja siksi, kun sitä rahaa ei ole mutta sitä pitäisi jostain saada?

Vaikka ilmapiiri on mielestäni mennytkin keveämpään suuntaan viime vuosina, ei varallisuus nyt aivan työpaikan kahvihetkien keskustelunaihe ole. Siis ainakaan oma. Ehkä jonkun julkkiksen, jota on riepoteltu mediassa velkojen tai ökyelämän vuoksi. Varallisuustaidon pitäisi kuitenkin olla kansalaistaito. Tai taito siinä missä vaikka medialukutaidon tai englanninkielen. Mitä sä teet nykymaailmassa, jos et ymmärrä rahasta?

Mä en ole osannut käyttää rahaa koskaan oikein, mutta yritän opetella. Silti tuskin koskaan muutun sellaiseksi ”eläkkeellä sitten” -tyypiksi. Mähän voin kuolla vaikka huomenna tai olla vanhana liian sairas yhtään mihinkään. Toki sairastaminen ja hoivakin maksavat. Mutta saatte pointin. Elämä on elämistä varten. Mutta voi siinä rahankäytössä silti joku roti olla.

Perustin viikko sitten yrityksen, ja huomaan jo nyt suhtautuvani rahaan täysin toisin. Ihan uskomatonta. On eri asia kuvitella olevansa ilman kuukausipalkan tuomaa turvaa kuin oikeasti olla ilman sitä. On kuulkaa rovot pieninä ympäri maailmaa! Ja yhtään ei oo ennen kuin on. Outo tilanne, mutta aika opettavainen myös, henkiselläkin tasolla, olla täysin riippuvainen omasta työpanoksestaan.

Olen aina arvostanut yrittäjiä äärettömän paljon. En tajua, miksei yrittäjien polkua edesauteta vieläkään riittävästi. Noin pari kuukautta taaksepäin oli lehdessä juttu siitä, miten keskiverto yrittäjä tienaa Suomessa noin 2000 euroa kuussa. Hirrveeellä painamisella. Ja toiset puhuu yrittäjistä rikkaina. Suomi on pienyrittäjien maa – ei täällä suurin osa yrittäjistä kuin hädin tuskin sinnittelee laskusta toiseen.

”Play money”, toim. huom. 🙂

Eksyin vähän aiheesta… Mutta siis, sijoittaminen, ETF:t, osakkeet, bondit, rahastot whatever, kuuluvat kaikille. Ei vain rikkaille. Vaurastuminen on MIELENTILA. Jokainen voi vaurastua. Edes sentin puolikkaalla. Onneksi valtiovalta on myös herännyt suomalaisten tileillä tyhjän panttina makuuttamien, noin 90 miljardin euron järkevämpään käyttöön. Tuoton kasvattaminen on ensi vuoden alusta helpompaa kuin koskaan, kun eduskunta hyväksyi maaliskuussa osakesäästötililait. Kun osakekauppaan liittyvä verotus huojentuu, pörssiosakkeet ovat helpommin tavallisen ihmisen ulottuvilla.

Se, ettei raha tuo onnea, on ihan bullshittiä. Kokeile olla kokonaan rahaton vaikka kuukauden. Mut se tekee ainakin onnettomaksi. Raha tuo turvaa, raha tuo ruokaa, raha tuo lääkärin ja lääkkeet ja katon pään päälle. Usein sellaiset ”ilman rahaa voi elää tosi onnellista ja hyvää elämää” -tyypit eivät ole itse olleet rahattomia. Pointtini tässä eniveis on se, että mielestäni rahasta, suhteesta rahaan ja siitä mitä rahalla saa ja ei saa tulisi jutella avoimesti ja ilman rahaan liittyviä tabuja. Ehkä meidän lapset jo osaa sen.

no_photo.png VastaaLähetä edelleen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *