Nollapiste

Mistä aloittaa?

Se kysymys on läsnä yhtä lailla tämän blogin kuin itse lääkisurakankin aloittamisessa. Ehkä on hyvä aloittaa aivan alusta. Lääkislukujen kanssa se on toistaiseksi tarkoittanut pitkän matematiikan perusteiden kertaamista, ja blogin suhteen se taitaa tarkoittaa esittäytymistä.

Minä olen Sansa, 25-vuotias alaa vaihtava yliopisto-opiskelija, ja tämän blogin tarkoitus on toimia jonkinlaisena projektipäiväkirjana tavoitteestani päästä lääketieteelliseen tiedekuntaan 2019. Olen valmistunut lukiosta vuonna 2012 useamman laudaturin ja yllämainitun pitkän matikan kirjoittaneena, mutta nykyinen alani ei liippaa luonnontieteitä läheltäkään. Kuinka tähän päädyttiin?

Vielä yläasteella ja lukion alussa olin vahvasti luonnontieteisiin suuntautunut ja niistä kiinnostunut, mutta lukioaikaisen itsetutkiskelun perusteella päätin kuitenkin hakea humanistiselle alalle. Sittemmin nämä haun syynä olleet tekijät ovat osoittautuneet vääriksi perusteiksi tehdä päätöksiä monen kymmenen vuoden työurasta – nykyiset opintoni ovat kiinnostavia, kyllä, jopa antoisia, mutta ei kuitenkaan enempää kuin harrastuspohjalta. Niinpä useamman yliopistovuoden jälkeen olen jälleen pisteessä nolla; vailla sitä koulupaikkaa, jonka todellisuudessa haluaisin.

Kuvan lähde: Pexel

Miksi sitten lääketiede? Se kaikkein klassisin vastaushan on, että haluaa auttaa ihmisiä, eikä se väärässä ole minunkaan kohdallani. Kuitenkin vahvimmin minua vetää puoleensa lääketieteellinen tutkimuspuoli, jonne toivon voivani ennen pitkää suuntautua. Tässä vaiheessa Siperia on kuitenkin opettanut sen verran, etten lähtökohtaisesti ajattele, että jokin erikoisala tai lääkärin työn osa-alue ehdottomasti ei olisi minua varten – kiinnostuksenkohteet muuttuvat, ja monestakaan erikoisalasta tai lääkärin työn arkipäivästä minulla ei ole niin paljon tietoa, että voisin tehdä informoituja päätöksiä siitä, mitä oikeasti haluan tutkinnon saatuani tehdä. Tässä vaiheessa minulle riittää se palo ja kiinnostus lääketiedettä kohtaan, ehkä pohjimmiltaan kuitenkin nimenomaan tieteenä.

Tätä kirjoittaessani pääsykokeeseen, olettaen että se on tavalliseen tapaan hieman toukokuun puolenvälin jälkeen, on noin kymmenen kuukautta. Olen jo aloittanut lukemiset, koska en täysin pysty pistämään nykyisiä opintojani tauolle, ja koska kaiken tämän päälle käyn vielä osa-aikaisesti töissäkin. Ennen kuitenkin kaikkea siksi, että minun on vihdoin tultava sinuiksi sen kanssa, että tässä vaiheessa minä en oikeastaan tiedä fysiikasta tai kemiasta juuri mitään. Olen käynyt molempien oppimäärästä joitakin kursseja lukioaikoina, mutta nekin opit ovat kauan sitten painuneet unholaan. Tiedostan lähteväni moneen verrattuna huomattavalta takamatkalta, ja siksi on aloitettava ajoissa. Tämä on nollapiste.

Tervetuloa tälle matkalle.