Ensiaskeleet

Tervehdys!

On pitänyt hetken keräillä ajatuksia päässä ja saada ne jonkilaiseen järjestykseen. 

Nyt on vuosi takana yrittämistä. Vaiken vuosi elämässäni takana, ja ilmeisesti jatkuu edelleen. Oon kasvannu ihmisenä enemmän tän vuoden aikana kuin koko mun elämän aikana. Musta on tullut jollakin tapaa vahvempi ihmisenä eikä pienet vastoinkäymiset enää tunnu miltään. Sitä ajattelee vain, että on tässä isompiakin asioita meneillään. 

Vuosi sitten, kun päätettiin alkaa yrittämään, mulla oli jo silloin tunne, että tästä ei tuu helppoa. Ja oikeassa olin. Kuitenkin sisimmässäni mulla oli toivoa, että jospa se tapahtuiskin nopeasti. Ensiksi kierto meni ihan sekaisin. Kierrot venyi ja venyi. Kierto saattoi kestää pahimmillaan 55 päivää. Ei siis toivoakaan raskautumisestä, kuitenkaan lääkäri ei tehnyt elettäkään määrätäkseen mitään, joka tasottaisi kiertoa, vaikka tiesi haaveemme. 

Sitten mukaan tuli stressi ja pakonomainen yrittäminen. Laskelmointia ja aikatauluttamista. Välillä se on sitä edelleen, mutta oppinut vähän edes hellittämään. Kilareita siitä jos ovis on lähellä ja mies päättää mennä saunailtaa viettämään kavereiden kanssa. Turhaa, I know..

Kävin 10.4 verikokeissa ja ajan uskalsin varata lääkärille huhtikuun lopulla, ja lääkäri olikin 22.5. Se stressi, ahdistus ja pettynyt olo valtas mielen. Miks me ollaan just tässä tilanteessa? Ollaanko me tehty jotain väärin? Mitä oltais voitu tehdä toisin? 

Olisko nuoruus pitänyt elää erilailla ja olla kaikille mukava? Jost tää on karmaa siitä, kuinka oon kohdellu ihmsiä huonosti. 

Luojan kiitos kiertoni on nyt ollut viimeiset kaksi kiertoa normaalit n.27 päivää. Painoa tippunnut 9 kiloa!

Päivä koitti ja venasin lääkäriä aamulla paniikissa. Kutsuttiin huoneeseen. Kyseltiin kierroista ja terveydestä yms. Verikokeet ok. Myös J:n terveydentilasta kysyttiin. Olin henkisesti niin loppu, ja varmasti myös lääkäri näki sen. Kuitenkin lääkäri totesi, että mun aikaisemmilla kierroilla on ollut mahdotonta tulla edes raskaaksi. Tää tieto olisi ollut kiva kuulla marraskuussa, kun kävin vastaanotolla niiden takia.. 

Kuitenkin lääkäri laittoi mulle lähetteen gynekologille ja J:lle on varattu aika sperma-analyysiin kesäkuun alkuun ennen kuin mua aletaa tutkimaan sen kummemmin. 

Tästä se vaikein osuus ilmeisesti alkaa. Odottamista, odottamista, odottamista ja tulosten kuulemista. 

Onneks J on tässä niin mukana, ettei ollut moksiskaan kun kerroin hänelle, että analyysit edessä. Tokaisi vain ”kyllä mä runkata osaan, eri asia osunko purkkiin” :D

Toivottavasti pian tulis plussat tikkuun <3

Ensi kertaan,

Hensku

 

Meidät löytää myös instasta: makingthebaby