Esittelyssä: Hensku

Moikka!

Täällä kirjoittelee tiimin vanhin jäsen. 

Olen pian 25 vuotta täyttävä nainen Pirkanmaalta. Asun avopuolisoni kanssa super ihanassa kerrostalo-asunnossa koiramme ja matelijan kanssa. Mä itse oon tosi mukavuuden haluinen persoona,jos pitää päättää lähdenkö baariin vai jäänkö telkun äären koiran kanssa.Vastaus on helppo: kotiin, tietty. Mä oon tosi huumorintajuinen, persoonallinen ja ehkä hieman ärsyttävä ihminen. Jopa neuroottinen joidenkin asioiden suhteen. En oo ihan sieltä helpoimmasta päästä. ”Mulle kaikki nyt heti”- ihminen kuvastaa mua täysin. Ei sillä, että olisin aina saanut kaiken, ei todellakaan. Joutunut kaiken aina jakamaan kolmen muun sisarukseni kanssa. Ehkäpä nyt aikuisiällä on vaan niin helppo mennä ja ostaa, jos haluaa jotakin. 

Mä rakastan luontoa, osa syy sille varmaan on myös se, kun näkee oman koiran ilon ja onnen ulkoilmasta. Ja siitä tulee itellekin tosi hyvä fiilis, varsinki aamusin. Oispa aamut aina näin kauniita kuin tänään:

Mä rakastan myös herkkuja, vapaapäiviä, Greyn anatomiaa, Salkkareita, tulikuumia suihkuja, nauramista, eläimiä, uuden kahvipaketin avaamista, täynnä olevaa jääkaappia, ensimmäistä kahvikupillista aamusin, syömistä, nukkumista, cokista, siistiä kotia, hiljasuutta, musiikkia, puhtaita lakanoita. 

Me olemme seurustelleet mun poikaystävän kanssa touokokuussa 7 vuotta, pitkä aika näin nuorena. Ei sillä,että suhteeemme aina olisi ollut ruusuilla tanssimista, mutta onko kenelläkään? Poikaystävää kutsun täällä blogissa vaan kirjaimella J, ettei olisi niin obvious. Mä oon aina tiennyt, että haluan jonain päivänä lapsia, ja aina mulla on ollut jonkun asteinen vauvakuume. Nuiorempana vietin kesälomat serkkuja vahtiessa. Kuitenkin toukokuussa 2017 meidän suhde päätti ottaa askeleen eteenpäin, ja ehkäisy lopetettiin. Tuolloin olin syönyt e-pillereitä 3 vuotta. Ajattelin: ” Jes, nyt se tapahtuu! Musta tulee äiti!”. Vaan kappas keppanaa, se ei ollutkaan niin helppoa. Ensimmäiset menkat kun alkoi pillereiden lopetettua, olin murtunut, jollakin tapaa pettynyt itseeni. Päätin kuitenkin, etten lannistu vielä. Kuitenkin, jokaikinen kerta, kun vuoto alkoi, aloin menettää uskoni koko hommaan. Useasti itkeneenä miettien mikä mussa on vikana. Prosessia ei ainakaan helpota se, että kierrot saattaa vaihdella päivistä 35-55. Yritäppä siinä bongata ovista, saatika se kuinka toiveet nousee, kun menkkoja ei vielä kuulukaan.

 

Jätetään kuitenkin jotain toiseenki kertaan. Itse aion postauksissani käsitellä niin fiiliksiä, normaaleja arkijuttuja, pelkoja, ihan kaikkea  mitä mun elämässä tapahtuukaan. Tervetuloa mukaan!

Ensi kertaan, 

Hensku

– Meidän löytää myös Instagrammista: Makingthebaby