Elämään uutta sisältöä

Mulle on aina ollut selvää, että haluan olla äiti. Oon aina tiennyt haluavani lapsia ja oman perheen. Mä oon isosta perheestä, mulla on 4 pikkusisarusta ja 2 puolpikkusisarusta, ja kaikkia oon innolla hoitanut. Nuorena yläaste ja lukioikäisenä tein MLL:n kautta lastenhoitotöitä, ja eniten nautin ihan pienten vauvojen hoidosta. Nuorin vauva, joka mulla onkin ollut hoidossa, on ollut kahden viikon ikäinen. Tällöin äiti tosin kävi vain kaupassa 🙂 

Mä päätin nyt vielä toistaiseksi lapsettomana ottaa pienen haasteen itselleni. Mullahan on siis työpaikka, jonka sain heti valmistumiseni jälkeen 2016 syksyllä ja siellä oon viihtynyt suhteellisen hyvin. Päätin kuitenkin, että 40 tunnin työviikot ei ehkä oo mulle se kaikkein paras vaihtoehto, varsinkaan sit kun lapsi tulee ja menee kouluun yms. Jo lukion jälkeen hain opettajaksi ja se alkoi näin vuoden työnteon jälkeen taas houkuttelemaan. Tein loppusyksyllä avoimen yliopiston opintoja ja nyt olen hakemassa opiskelemaan.

Haastetta tämä tuo niin rahallisesti kuin ajallisestikin, sillä asuntolainan ”omistajana” sitä on pakko lyhentää; töitä olisi pakko tehdä jonkin verran opintojen ohella. Oon kuitenkin miettinyt tätä niin kauan ja uskon pystyväni tähän, jos opiskelupaikka suodaan. Oon miettinyt myös, että jos lapsikin tulisi tähän saumaan, niin voisin äitiysloman aikana pikkuhiljaa saada opintoja eteenpäin. Onnea on mies, jolla on hyväpalkkainen työ, ja joka on lupautunut kustantamaan elämiseen (eli ruoat ym ja koirien menot) menevät kulut <3 

img_1204.jpg

 

Oon tässä kolmisen viikkoa päntännyt pääsykokeisiin ja vain muutama läheinen tietää tästä asiasta. En oo halunnut huudella sitä enempää ulkopuolisille, ettei tule hirveästi kyselyitä, jos en pääsekään opiskelemaan. Ajattelin kuitenkin, että tänne mä sen voin kertoa. Nää pääsykoeaineiston materiaalit antaa myös ajattelun aihetta omaan vanhemmuuteen ja elämään. Mua innostaa, kun pääsee tekemään jotain, mistä voi olla hyötyä. Eikä oo pelkästään lapsen teko mielessä, vaan joutuu oikeasti haastamaan itseään.

Toivon, että vielä jossain vaiheessa musta tulee opettaja. Ja ennenkaikkea äiti <3

– Ii

 

suhteet oma-elama raskaus-ja-synnytys vanhemmuus

Meidän tarina: Ii

Me löydettiin toisemme yhteisen tutun kautta. Ensin juteltiin mun kaverilla ja pikkuhiljaa V pyysi mua kaveriksi facebookissa ja alkoi siellä juttelemaan. Vaihdettiin numeroita ja sovittiin, että nähdään kahdestaan. V opiskeli silloin eri paikkakunnalla ja mä asuin vielä porukoilla. Nähtiin aina viikonloppuisin ”salaa” ennen kun rohkaistuttiin ja nähtiin kahdestaan. Mä olin just saanut ajokortin ja ajelin V:n opiskelupaikkakunnalle, jossa sitten tehtiin yhdessä ruokaa. Talvi meni ja mä valmistuin ylioppilaaksi ja kevään aikana kerrottiin molempien perheille, että seurustellaan. Kävin yötä useaan otteeseen V:n opiskelija-asunnossa. Suunniteltiin yhteenmuuton ja elämää. Syksyllä mä sain opiskelupaikan ja muutin 400km päähän toiselle puolelle Suomea ja V jäi jatkamaan opintojaan samaan paikkaan. Nähtiin viikonloppuisin. Siitä vajaa vuoden päästä V aloitti toiset opinnot ja muutti vielä pidemmälle ja etäsuhde jatkui. Me elettiin yhteensä kolme ja puoli vuotta etäsuhteessa, kunnes molemmat valmistui ja muutettiin yhteen. Ton kolmen ja puolen vuoden aikana meillä oli yksi isompi kriisi, jonka aikana oltiin erossakin kuukaus, mutta palattiin sitten kuitenkin yhteen ja hyvä niin.

Nyt ollaan asuttu puolitoista vuotta yhdessä, josta vuosi vuokralla ja puolisen vuotta omassa. Oman paritalokolmion löydyttyä annettiin vauvalle lupa tulla, kun molemmilla on hyvät työt ja vauvalle tilaa. 

Niin ja ensimmäisen koiran mä otin suurinpiirtein silloin, kun oltiin tavattu ja toinen reilu vuosi sitten 🙂

– Ii

suhteet oma-elama rakkaus raskaus-ja-synnytys