Life Update of Hensku

Heippa!

Ajattelin tässä kertoa vähän päivitystä, siitä mitä nyt on tapahtunut ja mitä on tulossa.

Super onnellisiin uutisiin, me mentiin kihloihin J:n kanssa! Oon niin onnellinen ja iloinen, että tää tapahtu. Onhan tätä jo tovi odotettu. Hääpäivää ei todellakaan olla vielä päätetty, mutta nythän mä ihan ”luvan”kanssa saan alkaa suunnittelemaan häitä. Eiks niin?

Mä oon ihminen, joka ei osaa käyttää koruja. Vaati oman aikansa, että totuin pitämään sormusta. Nykyään esimerkiksi töissä tuntuu alastomalta, kun ei sormusta ole. 

sormusblogiin.PNG

 

Sitten vauvajuttuihin:

Mun kierto on edelleen yhtä sekasotkua, yhtä odottamista ja oireiden lukemista. Niin rasittavaa. Marraskuun alussa kävin kunnallisella asiasta puhumasta ja tuolloin ei asialle tehty mitään. ” Odotellaan vain, että kierto tasaantuu”. Oikeesti?

No nyt on kulunut siitä melkein 5 kuukautta ja tartuin taas puhelimeen, ja soitto ehkäsyneuvolan lääkärille. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Lääkäri lupasi laittaa lähetteen laajoihin verikokeisiin, jossa katotaan ihan KAIKKI! Ja sen jälkeen lääkärille aika ja sitten katsotaan miten jatketaan. Jännittävää, mutta samalla ahdistavaa. Mitä jos sieltä löytyy jotakin peruuttamatonta ja vakavaa?

Toisaalta, ehkä ei kannata murehtia asioita, joita ei ole vielä edes tapahtunut. 

Ai niin, mun menkat alkoi vihdoin. Kierto kesti sen 42 päivää! Wuhuu, kiertopäivä 1 menossa siis!

Ensikertaan,

Hensku

 

Meidät löydät myös Instagrammista: makingthebaby

suhteet oma-elama raskaus-ja-synnytys hopsoa

Ystävät, onko heistä apua?

Tervehdys pitkästä aikaa! Ja pahoittelut hiljaiselosta.

Tänään mä ajattelin puhua ystävistä, niiden merkityksestä tän kaiken keskellä. 

Ennenkuin alettiin edes yrittämään vauvaa, sovittiin J:n kanssa ettei asiasta puhuta kenellekään. Pointtina tässä oli se, että ei tule paineita, kun ihmiset kyselevät ”no joko teillä tärppäsi?”. No minä tälläisenä avoimena lörppöhuulena en tietenkään voinut olla kertomatta parhaille ystävilleni. Ensin kerroin lapsuuden ystävälleni, joka on jakanut kanssani niin ilot kuin surutkin elämän varrella. Vastaanotto oli ihana. Hän oli superonnellinen meidän puolesta. Toiselle ystävälleni kerroin myöhemmin, mutta sieltäkin sain vain kannustusta ja melkein onnenkyyneleitä.

Kuitenkin ajan kuluessa koen, etten ole saanut juuri sellaista tukea tässä tilanteessa kuin tarvitsisin. Ei, en vähättele ystäviäni yhtään sen enempää. Eri elämäntilanteet vaikuttavat suuresti. He eivät ole yrittämässä lasta vuosiin, saatika kokeneet just näitä tunteita. Ehkä kukaan ei ole, jokainen kuitenkin kokee asiat niin eri tavalla.

1234rty.PNG

Mä pitkään pohdin miten mä saan pääni pidettyä jollakin tapaa kasassa tämän kaiken ahdistuksen ja odotuksen keskellä. Sit mä keksin! Mä tarviin vertaistukea! Onneks löysinkin nopeesti samassa tilanteessa olevia naikkosia ja liityin ensimmäiseen whatsapp-ryhmään. Aluksi kaikki olivat samassa tilanteessa, ja porattiin yhdessä tätä odottamisen tuskaa. Ei mennyt edes puolta vuotta, kun suurin osa tytöistä olikin raskaana ja puheenaiheet olivat sitä, kun kaikilla oli nii pahaolo, väsytti yms. Täällä mä myös tutustuin meidän tiimin jäseneen M:ään. 

M oli ollut eräässä toisessa yrittäjien-ryhmässä, johon mäkin sitten liityin. Se on jotain niin omaa luokkaansa, kaikki jotenkin niin samanhenkisiä ja ihanan tsemppaavia. Täältä löytyi meidän tiimin jäsen X. 

Vertaistuki on se, joka pitää mut kasassa. Eikä aina tarvii porata J:lle asiasta, koska tilanteellemme emme mitään voi. 

blogggg.PNG

 

Mä oon kuitenkin niin kiitollinen mun ystävistä, jotka ovat jaksaneet kuunnella mun itkemistä. Kiitos tsempeistä, ootte korvaamattomia! <3 

 

– Hensku

 

Meidät löydät myös blogista: Makingthebaby

suhteet ystavat-ja-perhe raskaus-ja-synnytys syvallista