Luokkakokous! On kulunut 10 vuotta siitä, kun olin 9. luokalla. Olimme suunnitelleet ensimmäisen luokkakokouksen vuodelle 2020 ja nyt vanhat luokkakaverini ovat varanneet pöydän Töölön Sävelestä. Olen ollut Sävelessä aikaisemmin ainoastaan treffeillä muutama vuosi sitten eli ruokapuoli ei ole minulle entuudestaan tuttua.

Illan sujuvoittamiseksi yksi illan järjestäneistä luokkakavereistani kehottaa meitä tutustumaan menuun etukäteen. Töölön Sävelen tarjonta on varsin perinteinen: alkuun kylmäsavulohta tai blinejä, pääruuaksi karitsaa, grillipihviä tai sienirisottoa ja jälkiruuaksi panna cottaa tai crème bruléeta. Tässä siis muutama esimerkki. Listalta löytyy kuitenkin muutakin. Burgerivalikoima on laaja ja lisäksi tarjolla on salaatteja ja flambeita. Joudun googlaamaan, mikä flambée on. Nimi viittaa liekkiin ja arvelen, että se on jonkinlainen pitsa. Olen oikeassa, ranskaksi puhutaan tarte flambéesta, mutta saksankielinen nimi Flammkuchen onkin minulle tuttu. Kyseessä on ohuelle leipäpohjalle kasattu “pitsa”, jossa on ranskankermaa tai smetanaa ja täytteitä kuten sipulia ja pekonia.

Saavun Töölön Säveleen sovitusti pe klo 17:30. On todella jännää nähdä vanhoja tuttuja, joista osan olen nähnyt viimeksi 15-vuotiaana. Tunnelma on kuitenkin mitä ihanin. Kaikki ovat innoissaan nähdessään toisensa. Loppuen lopuksi meitä on paikalla yhteensä yhdeksän. Tilaamme juomia ja kysymme toistemme kuulumisia viimeisiltä 10 vuodelta. Heti alkuun yksi meistä kaataa kaljat pöydälle ja itsensä päälle ja nauru remahtaa. Tarjoilija on kuitenkin ihanan rento ja tulee vain ehdottamaan, että vaihdamme tilalle uuden tuolin. Kuulemma keittiöstä löytyy kokin vaatteita, mikäli haluaa vaihtaa kuivan asun. Palvelu tuntuu erinomaiselta, tarjoilija on rento ja hauska. Kyselemme, mihin asti paikka on auki ja hän sanoo, että niin kauan kuin hän on paikalla. Jos lasku on sopiva, voimme hyvin olla yliaikaa.

Tutkimme hetken listaa ja tilaamme. Olen tässä kuussa pyrkinyt syömään ainoastaan kasvisruokaa ja minimoimaan maitotuotteiden käytön, joten päätän ottaa kasvisburgerin. Vaihtoehdot ovat mozarellaburgeri (18 e) ja jackfruit-burgeri (18 e). Valitsen jackfruit-burgerin, jossa on revittyä jackfruit-hedelmää, BBQ-kastiketta, paistettu portobellopihvi, salaattia, tomaattia, vegaanista BBQ-majoneesia, talon coleslawta ja aiolia. Burgeri tarjoillaan maalaisranskalaisten kanssa. Huomaan, että 2 e lisähinnasta ranskalaiset voi vaihtaa bataattiin. Rakastan bataattiranskalaisia, mutta liian usein ne ovat myös epäonnistuneita, eli liian pehmeitä. Kysyn tarjoilijalta, ovatko bataattiranet varmasti rapeita ja hän vakuuttaa, että ovat. Annoksen saisi vegaanisena (briossissa on kananmunaa ja maitoa), mutta valitsen tavallisen version, koska haluan maistaa Sävelen briossia. Minulle jackruit-burgerissa on kaksi täysin uutta tuttavuutta: jackfruit-hedelmä (suomeksi jakkihedelmä) ja portobellopihvi. Googlailin hieman näitä kahta uutta ainesosaa, joista voi lukea lisää jutun lopusta ravintolakuvien jälkeen.

Ruuat saapuvat melko nopeasti. En kuitenkaan osaa tarkkaan arvioida, kuinka kauan ruuissa kestä, koska keskitymme rupatteluun. Kaikki annokset näyttävät reilun kokoisilta. Viralliselta pääruokalistalta tilatty karitsa-annos on varmaan pienimmästä päästä. Maistan heti bataattiranskalaisia ja ne ovat erinomaisia. Rapeita päältä, pehmeitä sisältä ja niissä on tarpeeksi suolaa. Aiolia on todella vähän, mutta syy selviää sitä maistettuani. Siinä on todella voimakas valkosipulin maku, ehkä hieman liiankin voimakas.

Maistan myös itse hampurilaista. Makeahko BBQ-kastikkeella maustettu jakkihedelmä on herkullista. Portobellopihvikin toimii, mutta mielestäni sen olisi jopa voinut jättää pois annoksesta. Niin hyvää säikeinen hedelmä on pehmeiden briossikansien välissä. Coleslawta on vain pieni nykerö aiolin vieressä, mutta se on ihanan kirpsakkaa ja kermaista. Kokonaisuus toimii hyvin ja olen erityisen tyytyväinen bataattiranskalaisiini.

Rento tunnelma jatkuu illan läpi, joskin yhdessä vaiheessa meille tullaan sanomaan, että voisimme olla hieman hiljempaa. Kuulemma vieruspöydästä on tullut valitus. Olemme varmaan nauraneet liian kovaa. Hiljennämme hieman äänentasoa ja luokkakokous sujuu oikein hyvin.

Täytyy myöntää, että odotukseni eivät olleet erityisen korkealla Töölön Sävelen suhteen. En ole kuullut kenenkään puhuvan siitä ja arvelin, että ruuat olisivat hyviä, mutta hieman keskinkertaisia. Olen kuitenkin tyytyväinen ja niin tuntuvat muutkin olevan. Erityisesti annosten kokoa kehutaan. Hinta-laatusuhde on kohdallaan, samoin palvelu.

Töölön Sävel

Runeberginkatu 40

00260 Helsinki

www.toolonsavel.fi

Uusia tuttavuuksia: jakkihedelmä ja portobellosieni

Kuten ylempänä mainitsin, jakkihedelmä ja portobellosieni ovat minulle uusia tuttavuuksia. Jakkihedelmään olen törmännyt kerran YouTubessa, kun katselin erästä vegaanista reseptivideota. Lisäksi googlattuani tajusin, että olen nähnyt jakkihedelmiä myös Berliinin aasialaisissa ruokakaupoissa joko kokonaisina tai halkaistuina. Ihmettelin aina niiden suurta kokoa ja piikikästä vihreää kuorta.

Jakkihedelmä on oikea hedelmien monsteri. Wikipediasta selvisi, että jakkihedelmä on suurin puussa kasvava hedelmä (voi painaa jopa 55 kg). Sen sisällä olevan hedelmälihan voi syödä raakana ja siemenet kypsennettyinä. Se on makeahko hedelmä, josta saa mm. A- ja C-vitamiinia. Se kasvaa trooppisilla alueilla Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa ja sitä syödään mm. Sri Lankassa, Indonesiassa ja Malesiassa sellaisenaan tai esim. curryissä. Täällä Euroopassa siihen voi törmätä lihan korvikkeena hampurilaisissa tai tacoissa nyhtöpossun sijaan.

Myös portobello on minulle entuudestaan tuntematon. Burgeria syödessä huomasin, että portobello maistuu todella paljon herkkusieneltä. En siis juurikaan yllättynyt, kun minulle selvisi, että portobello on herkkusieni vanhana! Siis ne ovat periaatteessa sama lajike, mutta portobellon on vain annettu kasvaa aikuiseksi asti.

Herkkusieni ei ole maultaan lempisieneni, joten en ehkä täysin vakuuttunut portobellopihvistä hampurilaisen välissä. Jakkihedelmä menee kuitenkin jatkoon!