Makoisaa ja seikkailuntäyteistä uutta vuotta! Blogin aloittamisen jälkeen olen alkanut saada ystäviltäni ehdotuksia ravintoloista, joita voisimme mennä yhdessä kokeilemaan. Ravintolaideat siis tuskin heti loppuvat kesken. Odotan innolla vuoden 2020 makumatkoja Helsingin metropolialueella ja reissuillani myös ulkomailla!

Vaikka kävin marras-joulukuussa 2019 muutaman kerran ulkona syömässä, itse jutut jäivät postaamatta. Opinto- ja työkiireiden takia julkaisen nämä postaukset nyt jälkikäteen uutena vuonna. Tekstit kirjoitin heti vierailujen jälkeen, joten niissä pääsee syventymään vielä syystunnelmiin. Pikku-Vallilan vierailun iltana ilma oli kirpeä, joten juttu sopii oivasti tähän koleaan talvisunnuntaihin.

***

7.11.2019

Maata peittää kevyt jää- ja lumikerros. Katuvalot valaisevat matalia puutaloja. Talojen katot näyttävät prameilta ja ikkunoita koristaa valkoiseksi maalatut puukehykset. Ihan kuin olisin astunut sisään 1910-luvun Helsinkiin tai jonkin elokuvan lavasteisiin. Ohi kävelee ainoastaan satunnaisia koiranulkoiluttajia. Muuten on hiljaista. Soikea punainen kyltti hohtaa hämärässä. Puu-Vallilassa sijaitsevan Pikku-Vallilan seinään nojaa kaksi villatäkeillä pehmustettua puutuolia. Tuolien välissä olevalla pöydällä on pieniä lyhtyjä. Auki oleva ovi toivottaa sisään.

Kesän lopussa kävelin Puu-Vallilan halki ja jäin ihmettelemään suu auki paikallisen kapakan oranssinpunaisena hohtavaa kylttiä. Siinä luki “pikku Vallila est. 1986”. Pyyhälsin ohi, mutta jäin miettimään, oliko paikka kokenut muodonmuutoksen tai vähintään uudelleenbrändäyksen. Ei kai paikan tunnelmaa ole tuhottu? Myöhemmin luin Hesarin jutusta, että paikka oli saanut uudet omistajat, joiden myötä juoma- ja ruokalista ja osittain sisustuskin on uusittu.

Edellinen kerran kävin Pikku-Vallilassa vanhojen omistajien aikaan. Sisustus oli yhdistelmä eriparisia tuoleja, kukkatapettia ja mustavalkovalokuvia Puu-Vallilasta. Punaviini oli niin pahaa, että join sen loppuun suomalaisella sisulla. Tunnelma oli kuitenkin kohdillaan. Pöydissä istui pariskunta viettämässä iltaa, ystävyksiä parantamassa maailmaa ja kaveriporukka pelaamassa lautapelejä.

Myös marraskuisena torstaina, jona Helsinkiin on satanut ensilumi, Pikku-Vallilaan on löytänyt kävijöitä. Sisustus on selkeästi uudistettu, mutta on vaikea sanoa tarkalleen, mikä on muuttunut. Tuolit ja pöydät ovat edelleen eriparisia, seinällä on kirjavat tapetit ja tauluja. Tiskillä huomion kiinnittää lasiset kakkukuvut, joiden alla pallastelee korvapuusteja ja suklaamuffineita. Seinille on päässyt kenties paikallista taidetta. Tapetin purjevenekuosi jää ihmetyttämään. Olemme toki Helsingissä, mutta meri ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen Vallilasta.

Hesarin jutun ansiosta tiedämme ystäväni kanssa, että tarjolla on nykyään pelmenejä. Pelmenejä! Helsingissä! Jutussa kerrottiin, että pelmenit tulevat tukusta, joten odotukset eivät ole kovin korkealla. Haluamme silti kokeilla niitä, 8,50 € ei tunnu kovin tyyriiltä. Vaihtoehdot ovat liha, kasvis tai vegaaninen. Kasvistäytteessä on kuulemma erilaisia vihanneksia, kuten parsakaalia. Lihatäytteissä vaihtoehdot ovat sika-nauta ja hirvi. Päätös on hirveän helppo.

Ystäväni tilaa hirvipelmenien oheen Vallilan panimon Usva-nimistä olutta (9 e). Minulle suositellaan Shiraz-punaviiniä (6 e/12 cl). Punaviinivaihtoehtoja on ainakin neljä ja niitä kuvaillaan lyhyesti rypäleen mainitsemisen lisäksi. Alan luottaa, että laatu on kasvanut viime käynnistäni.

Pelmenit saapuvat valkoisissa koristereunaisissa kulhoissa. Niitä on reilusti ja päällä on smetanan lisäksi loraus tulista kastiketta, persiljasilppua, sitruunankuorta ja muutama siivu suolakurkkua. Annos ylittää odotukset. Ihanien pyöreiden pelmenipalleroiden taikina on pehmeää ja täyte maukasta. Napsin jokaiseen suupalaan pienen palan suolakurkkua, hieman kastikkeita ja mausteita. Viini ei sykähdytä itsekseen, mutta toimii todella hyvin annoksen kanssa. Ah, tuntuu kuin olisin päässyt vierailulle venäläiseen mummolaan. Pöydällä on jopa suloinen punainen käsin neulotun näköinen pitsiliina.

Jäämme juttelemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Yhdessä pöydässä istuu iloinen eläkeläisporukka. Toisessa nuori mies juo viiniä ja syö annoksen pelmenejä. Seinustan vieressä kolme ystävystä rupattelee englanniksi. Myöhemmin kapakkaan saapuu pariskunta pienen mustan koiransa kanssa. Se alkaa haukkua leikkisästi, kun yritän ottaa siitä kuvia. Kun olemme lähdössä viereiseen pöytään istuutuu nainen, joka purkaa laukkunsa sisällön pöydälle. Hän kaivaa esiin sanomalehden ja vielä muovikassissa olevan upouuden kirjan. Lähtiessämme hän on saanut oluttuopin ja alkaa lukea kirjaa. Mainitsen ystävälleni, että tämä on paikka, johon todella voisi tulla yksinkin, ihan vaan lukemaan tai kirjoittamaan päiväkirjaa. Puu-Vallilan oma olohuone. Jossa pelmenit tarjotaan pöytään! Mikä aarre.

Pikku-Vallila

Vallilantie 19, 00510 Helsinki

www.facebook.com/pikkuvallila