Klo 19:30 keskiviikkoiltana Fredrikinkadulla. Olemme kävelleet tänne ystäväni kanssa Tennispalatsilta, jossa olimme katsomassa Pedro Almodovarin uutta elokuvaa Kärsimys ja Kunnia. Kuin leffan teemaa jatkaen ilta tuntuu todella viileältä. Taitaa olla ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Harmittaa melkein, että pipo jäi kotiin. Käännymme Bulevardille ja yritämme löytää kyltin, jossa lukee Giwa. Kävelemme melkein ohi, kunnes huomaan valkoisen tekstin kupolinmallisessa mustassa markiisissa. Nousemme pari askelta ja astumme sisään korealaiseen ravintolaan Giwaan.

Sisällä meidät ympäröi lämpö. Lattialla on pieni lämpöpuhallin. Seinät ja lattia ovat mustaa puuta. Parissa pöydässä istuu pariskunta. Kuulen englantia ja ranskaa. Ystäväni kommentoi, että tämä on selkeästi treffipaikka. Virnistän ja totean, että nämä ovat sitten treffit. Minimalistisesta sisustuksesta huolimatta paikka on todella intiimi. Ei tee mieli puhua liian kovaa. Millaistakohan täällä on lounaalla?

Tarjoilija tulee tervehtimään ja ohjaa meidät ikkunan viereiseen pöytään ja laskee menut pöydälle. Metallinen lusikka ja puikot nojaavat pieneen keraamiseen alustaan. Menu on paksujen mustien kansien sisällä ja siihen on painettu Giwan logo ja pieni piirros. Olen kyllä tarkistanut hinnat netistä, mutta mielessäni käväisee ajatus, että olemmekin tulleet hieman tyyriimpään paikkaan. Ruokavaihtoehdot mahtuvat yhdelle sivulle: kimchiä, bibimbapia, dolsot bibimbapia ja joitakin lihaisia grilliruokia.

Söin bibimbapia ensimmäistä kertaa Torontossa kesällä 2015. Nousin hetken mielijohteesta metrosta Koreatownin kohdalla ja valitsin hieman epämääräiseltä näyttävän ravintolan, jossa oli eniten asiakkaita. Muovituoleista ja vahapöytäliinoista huolimatta ihastuin heti ravintolan tarjontaan. Tilasin tarjoilijan suositteleman ruuan, bibimbapin. Sain kulhon, jonka pohjalla oli riisiä ja päällä lihaa, kasviksia sekä kananmunaa. Eniten mieleeni ovat kuitenkin jääneet pienissä kipoissa tuodut kuusi erilaista lisuketta. Koska minulla ei ollut hajuakaan, mitä niillä kuului tehdä, kumosin ne kaikki kulhon päälle. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olikohan tämä aivan etiketin vastaista. Ainakaan kukaan ei valittanut ja söin herkullisen kokonaisuuden onnellisena.

Viime syksynä pienten lisukkeiden merkitys selvisi Saksan Weimarissa, jonne vaihtoyliopistoni oli järjestänyt reissun Berliinistä. Opiskelijoiden keskuudessa levisi huhu, että eräässä Weimarin korealaisessa ravintolassa saa erinomaista ruokaa. Toisena iltana varasimme pöydän Koreanisches Restaurant Sanista, joka on erinomainen ravintola, mutta myös aivan ihana paikka (Suosittelen, jos joskus eksyt Weimariin!). Tilasimme pöytään pääruokien lisäksi näitä Torontossa kohtaamiani pieniä sivuannoksia, joihin Sanissa kuului mm. keitettyä kananmunaa, kimchiä ja jonkinlaista maissihöystöä. Myöhemmin googlasin, että sivuruokien nimi on banchan.

Giwassa tarjoilija saapuu ottamaan tilaukset. Kyselen tulisuusasteesta, mutta tarjoilija kertoo, että lähes kaikki annokset ovat melko mietoja. Valitsen bibimbap spicy pork -annoksen (16 e), koska kaipaan vähän potkua. Ystäväni valitsee Bibimbap dolsot beef -annoksen (18 e), joka tuodaan kivisessä kulhossa keraamisen sijaan. Dolsot tarkoittaa kivipataa ja tässä versiossa pohjalla oleva riisi paistuu ja päälle asetettu raaka kananmuna ehtii hieman kypsyä valmistuksen aikana.

Tarjoilija tuo ensin miso-keiton. Liemi on maukasta, mutta sinilevän ja tofun sijaan siinä on ainoastaan pari kevätsipulin rinkulaa. Hetken päästä bibimbapit saapuvat pöytään höyryävinä. Ystäväni kivikulho on tulikuuma ja ruoka jatkaa kypsymistään pöydässä sihisten. Pieneksi pettymykseksi banchaneita ei tule. Annoskoko ei ole päätä huimaava, mikä ei haittaa, koska illallisen syöminen kahdeksan aikaan on minulle muutenkin aika myöhäistä. Annosten päällä olevat lisukkeet ovat kananmunaa lukuun ottamatta identtiset: salaatinlehtiä, ituja, porkkanaa, ehkä jonkinlaista kaalia (kiinankaalia?) ja spagetilta näyttävää vihannesta, joka on pyöritelty jonkinlaisessa punaisessa tahnassa. Lisäksi tarjolla on soijakastiketta, fermentoitua chilikastiketta, jonka tulisuudesta tarjoilija huomauttaa, sekä maapähkinää sisältävää makean imelää kastiketta.

Kokonaisuus on todella maukas, erityisesti, kun noudattaa tarjoilijan kehotusta rohkeasti kokeilla kastikkeita. En koe chilikastiketta niin tuliseksi kuin tarjoilija antoi ymmärtää, mutta hyvää se on. Myös maapähkinäkastike on erinomaista. Päivä on omalta osaltani ollut aika pitkä ja unohdan kysyä ystäväni mielipidettä annoksesta. Hän kuitenkin syö kaiken, eikä valita, joten oletan, että siinä ei ole mitään moitittavaa.

Sanoisin, että Giwa ei ole vain ihan kiva, vaan oikein hyvä korealainen ravintola Helsingissä. Sisustukseen ja ilmeeseen, tai voisiko sanoa brändiin, on panostettu kovasti ja sijainnin lisäksi se tuntuu hieman hinnoissa. Giwa on kuitenkin ihanan tunnelmallinen ja minua miellyttää yksinkertainen menu. Seuraavalla kerralla kokeilisin ehdottomasti kimchiä ja ehkä tofulla höystetyn bibimbapin.

Giwa

Bulevardi 19, 00120 Helsinki

https://www.giwa.fi/